Kolea sää on jähmettänyt inspiraationi. Olen ollut siksi hiljaa. Hipihiljaa. Työpaikalla se on tuntunut konkreettisesti, sillä viikonlopun jälkeen talo on aina kylmimmillään. Maanantaina palelin työpöytäni ääressä. Tärisin ja kalisuttelin hampaitani. Sooo Frozen. Työhuoneeni ilmastointi puhalsi huristen viileää ilmaa vilusta värisevään kroppaani. Työnteko oli täyttä tuskaa.

Ikkunasta näkyy vain harmaata taivasta. Pieni pilkahdus valosta puristuu pilvenreunoista ja paljastaa niiden pyöreät muodot. Mutta ne ovat raskaat ja vetiset, purskahtamaisillaan itkuun. Olen näkevinäni tuttuja muotoja pilvien pehmeissä kaarissa. 

Huom. jälkikirjoitus: tämä vuodatus on kirjoitettu joskus viime talvena...tai ainakin tosi kauan sitten.