Pää vielä vähän pyörällä Hectorista yritän raapustaa jotain tunnelmia tännekin. Eilinen Näkemiin - Kuulemiin -konsertti ei ollut pettymys. Hector veti ammattitaidolla monipuolisen ohjelmiston huippuorkesterin säestämänä. Tunnelma oli miltei harras.

Ohjelma oli monipuolisuudessaan yllättäväkin. Kuulimme vanhoja ja uusia biisejä, mutta myös ennalta kuulemattomia sävelmiä. Koskettavin kappale oli ehkä Anki Lindqvistin muistolle omistettu vanha kipale, jota en muista koskaan kuulleeni. (en nyt muista edes nimeä...Hectorin ensimmäiseltä albumilta kuulemma). Hector muotoili 70-luvun sanoituksiaan mystisiksi, niin mystisiksi, ettei niistä ota selvää Hectorkaan. Ja vetäisi sitten näytteenä Herra Mirandoksen. 70-luvulla melkein kaikki biisit piti myös politikoida, Ankkalinnakin (Sarjakuvarock). Lumi teki enkelin eteiseen, Mandoliinimies ja Hannikaisen baari laulettiin yhdessä ja oli siellä Makekin kuulemma paikalla. Olen hautausmaa, Palkkasoturi ja Yhtenä yönä, kuuntelin kyyneleet silmissä.

No väliajalla tietenkin muisteltiin kuinka oltiin Tavalla kuuntelemassa Hectoria joskus vuonna yksjakaks! Muistimme sen hienon tunnelman selkeästi. Ystäväni Lilli (nimi muutettu) kertoi miten H astui hänen elämäänsä; Lapsena hänellä oli tapana katsoa kaikki Syksyn sävelet äitinsä kanssa. Yhdessä arvostellen. Musiikkimaku oli identtinen, tykättiin Jukka Kuoppamäestä ym. konkareista. Mutta sitten tapahtui jotakin. Vuonna 1974 Hector astui lavalle ja esitti kappaleen Lapsuuden loppu. Lilli pomppasi pystyyn: "Täähän on hyvä". Ja äiti kauhistui. "Tuoko. Sehän on mörkö!" Lokakuun alun Syksyn sävel 74 -kilpailuun valmistui kappale 'Lapsuuden loppu'. Sen teksti perustui tuon aikaisiin science fiction -tarinoihin, mm. Arthur C. Clarken samannimiseen kirjaan. Esityksen teki dramaattiseksi Hectorin esiintymiskostyymi viittoineen ja Alice Cooper -meikkeineen. Yleisön hilse pöllähti ja kisat pyrkivät menemään naamiaisiksi, kun sattumalta samaan aikaan Jussi Raittinen munitti mammaansa munkin kaavussaan. Kappaleen sijoitus kisassa oli 6. (Lainaus täältä ). Sinä päivänä Lillin elämä muuttui. Lapsuuden loppu.

Puhuttiin myös Bowiesta ja Glitteristä ja Sladesta ja Alice Cooperista ja Susi Quatrosta...tietenkin esille nousi myös S:n kadehdittavan ihmeellinen suudelma. blah 

Nostalginen, hieno, täydellinen konsertti-ilta. Hectorin tyyli esiintyä on ollut aina nautittavaa; nöyrää, vaatimatonta mutta ehdottoman kuulia. Yleisö huuteli biisitoiveita pitkin iltaa kunnes Hector vastasi rauhallisella äänellä: "Mehän vedetään tämä ennalta sovittu setti kuitenkin. En mä ole mikään jukeboksi...vaikka siltä näytänkin." Ja yleisö mylvi. Kuului myös nuorempien kuulijoiden huutoja: "Heikki! Heikki! Heikki!" johon Heikki ystävällisesti mörähti: "Täällä ollaan".

1096457.jpg

Maljan sulle jossain juon.
Jotain jännää sulle tuon.
Minä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin tietenkin,
taikka vettä Atlantin...
Ne sulle tuon kun saavun takaisin
ne sulle tuon kun saavun takaisin

Mandoliinimies