Eilen sunnuntaina suunnistimme Donnan kanssa pirteinä Senaatintorille siihen rintasyöpätapahtumaan. Matkan varrelta mukaan liittyivät myös P**** ja T***. Pilvet väistyivät ja aurinko tuli kirkkaana esiin. Olin pukenut liikaa päälle.

Senaatintori oli vaaleanpunainenpinkkejä ilmapalloja ja lippalakkeja. Toiset olivat tehostaneet pinkkeyttään vielä pinkeillä vaatteilla. Minulla oli fleecen alla vaaleanpunainen/lila treenipaita joten sovin hyvin joukkoon, vaikka en pistänytkään pinkkiä lippistä päähäni. Se ei vaan ole mun juttu. Ei edes nyt. Minun päähäni ei hatut sovi, paitsi se Virosta ostettu ihana töttöröhuopahattu.

Kävimme hakemaassa ilmapallot ja saimme huuliimme pinkkiä. Kuuntelimme alkupuheet, kunnes pääsimme aloittamaan lämmittelyn Hunksien johdolla. Siinä keikuimme ja nostelimme jalkojamme vaaleanpunaisena massana Hunksien tahdissa ja lämmityimme. Olisi siinä keikkunut pitempäänkin. Lämmittyneinä lähdimme matkaan ja kävelimme vaaleanpunaisena rintamana kohti Kaivopuistoa. Poliisit ohjasivat kulkuetta ja pysäyttivät liikenteen, kun pinkkasimme pitkin katuja. Kaivarissa istutettiin muutama vaaleanpunainen tulppaani multaan. Yhteensä marssimme siis noin 4 km ihanassa auringonpaisteessa ja kotoisassa pulinassa. Naisellista ja iloista menoa. Valokuvaaja juoksi koko ajan vierellämme kahden kameransa kanssa ja räpsi kuvia. Ne kuvat tulevat olemaan hyvin pinkkejä. Kuvaaja oli kai Me Naiset -lehdestä, en tiedä, mutta otaksun. Senaatintorilla keräännyimme lopuksi vielä suureen ryhmäkuvaan. Asetuimme Suurkirkon portaille Avonin tunnuksen muotoon. Ja sitten otettiin pinkki ryhmäkuva.

Arvonnassa mulla ei ollut (taaskaan) onnea, mutta osallistumimaksusta meni 10 euroa rintasyöpökampanjan hyväksi. Kannatan mieluusti tämänlaatuista toimintaa, sillä se koskettaa niin monia ihmisiä. En ole tämän kosmetiikkafirma Avonin kanssa missään tekemisissä. Minut kutsuttiin vain mukaan marssimaan hyvän asian puolesta. Olen iloinen, että menin. Tuli hyvä mieli ja raikas olo.

Illalla oli vielä tarmoa lähteä ratsastamaan. Ja sää oli mitä leudoin vielä silloinkin. Ja mikä ihaninta, tallille tullessani näin upean, leveän kurkiauran, joka matkasi äänekkäästi kohti etelää. Tuli jotenkin ihan älyttömän hyvä mieli.

Pistetääs lisää pinkkiä meininkiä...

Edit klo 18.00: Tulikohan tästä nyt liian pinkkinen postaus??