Hih tulipas taas hyvä olo, kun sai huitoa ja potkia. Kuntonyrkkeilyn paras puoli on se, että saa purkaa kaikki liiat energiat tai agressiot ulos. Nyrkkeilyhanskat ovat sitäpaitsi hartioiden parhaimmat ystävät. Uskokaa minua. Opelle annettiin tänään ne reinot 50-vuotis lahjaksi ja naurettiiin yhdessä ajatukselle, että hän, joka näyttää 3-kymppiseltä, istahtaa keinutuoliin reinot jalassaan ja piippu suussaan...varsin hauska mielikuva.

Tänään on myös erittäin yleinen teatteriagentti taas liikkeellä. Sain nimittäin kutsun Kansallisteatterin teatteriravintola Morkkuun, jossa meille kerrotaan syksyn uusista näytelmistä (ilmoituksessa luvattiin, että sinne tulee myös yllätyspuhuja, joka kertoo syksyllä ensi-iltaan tulevasta näytelmästä tarkemmin...saas nähdä kuka se yllätys on). Tilaisuuden jälkeen pääsemme katsomaan vielä klassikkonäytelmää Les liaisons dangereuses (Vaarallisia suhteita), joka perustuu Chorderlos de Laclosin romaaniin. Tämä näytelmä on filmattu myös moneen kertaan. Olen nähnyt ainakin kaksi niistä. Erityisesti pidin vuonna 1988 tehdystä versiosta, jossa Valmontina keekoilee kettumaisen viekas ja ah niin hurmaava John Malcovich ja Markiisitar de Merteuilena juonittelee taitava Glenn Close. Toisessa leffassa oli muistaakseni Anette Bening pääosassa.

1537624.jpg

Näytelmästä on annettu aika hyytävää kritiikkiä, mutta ainakin voin ihailla niitä ihania koreilevan naisellisia rokokoo-pukuja ja muotia; pastellia, ampiaisvyötäröitä, puuteroituja peruukkeja, kauneuspilkkuja...mmmmmm

1537623.jpg
Kuvat täältä