<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vihdoinkin koitti se päivä ja ilta, kun innoissani lähdin Nightwishiä kuuntelemaan. Kuinka olinkaan sitä hetkeä odottanut. Malttamattomana ja uteliaana. Ihan pakahtuneena.

 

Valmistauduin huolella, jopa rituaalinomaisesti tähän huippuhetkeen; ensin saunaan puhdistautumaan. Halusin pukeutua myös sievästi, mutta tyyliin sopivasti. Valitsin lyhythihaisen mustan villaneulemekon, jonka alle vetäisin valkoisen paitapuseron, mustat sukat ja nahkasaappaat. Hiukset, meikkaus ja ripaus hajuvettä.

 

Tulimme Donnan kanssa jäähallille n. klo 19.30 hujakoilla. Väkeä oli kuin pipoa. Heti pääsisäänkäynnin kohdalla olivat paikkamme; Katsomo A5, rivi 3, paikat 66 ja 67. Jäimme siis siihen odottelemaan. Olisin mielelläni juonut oluen janooni, mutta alkoholia ei siellä myyty. Piti tyytyä kokikseen ja poppareihin. Niitä mutustimme. Ja supatimme jännittyneinä, malttamattomina.

 

Bändi oli myöhässä ja popparit miltei syöty. Puoli yhdeksän aikaan jengi alkoi jo kohista ja hermostua. Kuului taputusta ja huutoa. Sitten yhtä-äkkiä pimeällä lavalla alkoi tapahtua. Musiikki pärähti soimaan ja tulenlieskat leimahtelivat rytmikkäästi Bye bye Beautifulin tahtiin pitkin lavan reunaa. Koko sinfoniashow suorastaan räjähti hallissa ja tuntui jyskyttävän läpi kehon ja sydämen. Ihan mieletön jytke.

 

Anette oli pukeutunut ohueen mekkoon, mustiin hanskoihin ja saappasiin. Mekon helma liehui ja Anette riehui. Lauloi ylhäältä ja kovaa. Kauniisti ja hurjasti. Välillä tyttö loikki ja pomppi kuin kirmaileva hevonen laitumella. Hevostyttö tuli hänestä heti mieleen. Ja jotenkin hän sopi siihen, oli kuin yksi kundeista. Tuomas heilutti hiuksiaan hurjasti niin, että ne kieppuivat kuin vaatteet lingossa. Heitti päätään vinhasti eteen ja taakse. Ihme ettei pää mennyt sekaisin siinä vatkauksessa. Marco ja Emppu soittivat kiihkoina kitaroitaan jalat harallaan, eteenpäin taipuneina, polveen nojaten. Suloista. Ja rumpali hakkasi täydellä teholla rumpujaan niin että sydämessä paukkui. Soundit olivat aivan mahtavia ja suorastaan henkeäsalpaavia.

 

Biisien välissä Anette oli enimmäkseen äänessä. Puhui suomea ja heitti vitsiä. "Kiva, kivempi kives - feels kinda good in my mouth". Anette hurmasi: "Rakastan teitä kaikkia" ja piikitteli lempeästi: "Tiedän että teillä on KRAPULA!". Välillä puhui Marcokin hurmaavan kaksihaaraisen partansa takaa. Heitti juttua yleisön kanssa silmät vilkkuen. Hoiti asian miehekkäästi, vaikka yleisö huuteli hieman asiattomuuksiakin. Marco oli miehekäs ja varma. Pirun hyvännäköinen köriläs. Tuomas oli hiljainen ja taka-alalla, ujoko? Se hiukan mietitytti.

 

Siellä missä istuimme, oli yleisö aika vaisua, lukuun ottamatta rivissä esiintyvää yllättävän vilkasta trafiikkia, jonka takia jouduimme antamaan lähtijöille ja tulijoille monta kertaa tilaa. Nousimme kuin vieteriukot ylös ja alas, toistakymmentä kertaa konsertin aikana. Heiluin koko ajan johonkin suuntaan, mutta ympärillä ihmiset istuivat jäykkinä patsaina, suut supussa ja kuuntelivat hartaina kuin kirkonmenoja. Olivatko sitten täysin huumaantuneet vai mitä noituutta se oli. Onneksi sentään kentällä näkyi liikettä ja kuului eläviä ihmisten ääniä. Siellä bailattiin. Minäkin bailasin omaan tahtiin. Häpeämättä.

 

Kaiken kaikkiaan fiilis oli kuitenkin mahtava jopa hurmoksellinen ja konsertti erittäin onnistunut elämys. Sitä olisi kernaasti kuunnellut toiset kaksi tuntia. Lähdimme kylmään yöhön kuumat soundit sisällämme lämmikkeinä. Keikasta jäi hyvä mieli ja nyt kuuntelen levyä uudelleen ja uudelleen, kuulokkeet korvilla ja muistelen keikkaa kaihoten.

 

Kiitos Anette, Tuomas, Marco, Emppu ja Julius ihanasta illasta. Hyvin meni! Toivotan teille menestyksellistä kiertuetta ja parhainta fiilistä missä ikinä soitattekin.

 

Kiitos.

 

ps. Bu ja Simon olivat ainakin myös siellä. Varmaan moni muukin.