Tänä aamuna, perjantaina 13. päivänä, työpäivä alkoi kerrankin nautinnollisesti. Meille tarjottiin Työkaveri-päivän kunniaksi aamiasibrunssi. Tarjolla oli puuroa, leipää, juustoa, makkaraa, vuohenjuustoa, salaatinlehtiä, kurkkua, mehua, kahvia ja pullaa. Seisovasta pöydästä haimme aamiaista mahamme täyteen. Taustalla soitteli oma bändimme, joka kiilasi muuten viime vuonna Firmarokissa kolmannelle sijalle.

Meille jaettiin myös pieniä vaaleanpunaisia lappusia, joissa oli runoja ystävyydestä. Minä sain tällaisen runon...tai oikeastaan sain sen vaihtarina kollegalta, sillä ihastuin sen lyriikkaan:

Jos suru on maali musta,
sä ystäväin oot tärpätti
- sä maalin ohennat.
Sai sielu lohdutusta,
kun huolet puhui pärpätti
- sä mielen kohennat.

Erikoispäivän kunniaksi oli ruokasali koristeltu kauniiksi vaaleanpunaisine pöytäliinoineen, muhkeine tulppaanikimppuineen ja hempeine ilmapalloineen, jotka oli kiinnitetty lattialla oleviin pikkuruisiin vaaleanpunaisiin paketteihin. Ruokailun päätteeksi saimme vielä kaiken kukkuraksi söpöt suklaasydämet.

Aamu oli kyllä epätavallisen täydellinen, sillä hyvin harvoin ehdin syödä yhtään mitään. Hörppään vain kahvia ja painun kiireellä töihin. Olen niin armottoman huono heräämään, että aina tulee tulipalokiire ja kunnon aamiainen jää väliin. Nyt söin sitten kolme leipää kaikkine herkkuineen ja join pari kupillista kahvia. Aah, että oli hyvää ja mikä parasta, sain nauttia aamiaisen hyvässä pöytäseurassa. Ystävien ympäröimänä.

Aamulla niin ikään, junassa lukiessani Metro-lehteä, löysin ilokseni Live-liitteen kannesta tutun karvaisen naaman: Kotiteollisuuden Jouni Hynysen. Hynynen on hellyttävä hevari. Aito suomalainen köriläs. Mörisevä nallekarhu. Semmoinen perushevirokkikukko, joka saa hyvälle tuulelle hymyllään ja olemuksellaan.

Laitetaan tähän loppuun Kotiteollisuuden mörisemä