Joo, kuten olette varmaan huomanneet, olen pöpinä dramatiikkaan. Tänään tulle taas SE. Eli The Bridges of Madison county eli Hiljaiset sillat, eli Clintti Itäpuu ja Meril Striippi rakkauden huumassa. Olen nähnyt leffan varmaan kymmenen kertaa, mutta en vaan koskaan kyllästy siihen. Ooh ja aah vain huokailen ja pyyhin silmiäni. Koskettavuudessaan parasta draamaa, uskottavuudessaan huippulaatua. Taas kerran muistutan ja varoitan, että nämä minun leffa-arvosteluni ovat enemmänkin ylipursuavaa ylistystä kuin oikeaa leffakritiikkiä. Arvostelun jätän asiantuntijoille, sillä minä etsin elämyksiä, huippuhetkiä!

Ei voi mitään, mutta kukaan ei olisi parempi valokuvaaja Robert Kincaidina kuin kuuli, miehekäs Clint Eastwood. Meryl Streepkin suorastaan hehkuu ja antaa jotain ihan uutta itsestään tässä uskomattoman kauniissa rakkauselokuvassa. Yleensä Streep on rooleissaan jotenkin LIIAN hyvä siis tarkoitan teknisesti täydellinen. Tässä elokuvassa hän on inhimillinen ja herkkä - tosinainen. Tässä elokuvassa rutiineihin kangistunut Merylin esittämä Francescka herää uudelleen naiselliseen kukoistukseen. Hänen naisellisuutensa puhkeaa kerrassaan täyteen kukkaan. Mikäs sen kauniimpaa.  

Lainaan tässä yhtä erittäin mielenkiintoista ja nokkelaa IS:n TV-raatilaista, Emporiota, jonka kanssa leffakeskustelut ovat aina aatelia. Hän on sanonut mm. Hiljaiset sillat-elokuvasta näin:

"Uusklassikosta vastaa Clint Eastwood, aikaisempien aikojen kalpea ratsastaja jonka "Hiljaiset Sillat"-leffan finaalissa on romanttisten elokuvien kaunein kohtaus, kohtaus jossa rakastavaiset eivät edes näe toisiaan muuten kuin taustapeilin ja auton takaikkunan läpi. Sade ja muta piiskaa muuallakin kuin ulkona ja lopun kuvat ovat juuri oikean pitkiä, oikean ahdistavia ja oikean pakahduttavia. Tekipä nainen mitä vain, oikean tai väärän ratkaisun on se väärä kummassakin tapauksessa. Yksinäisyyteensä itsensä tuominneiden miehen ja naisen kertomus on hiljainen ja aito, sen rytmi on melankolinen ja blue."

Sekä:

"Mutta Madison Countyn Silloille palataksemme sen maalauksellisista kuvista ei vain aisti vaan myös näkee kuinka onnellinen Clint Eastwood elokuvaa tehdessään oli. Hän oli juuri ostanut kioskibestsellerin filmausoikeudet ystävältään Steven Spielbergiltä koska tämä ei pystynyt tarttumaan aiheeseen. Robert Redford ilmoitti heti halukkuutensa romanttiseen miespääosaan mutta Clint halusi tehdä sen kaikkien yllätykseksi itse ja Redford lähti kuiskailemaan hevosille ja järjestämään itselleen tähtiroolia.

Clint oli juuri rakastunut Dina Ruiziin josta tuli myöhemmin rouva Eastwood ja se säteili hänestä kuvauspaikalla. Clint on itse sanonut filmauspaikan olleen hänen uransa onnellisin, Streep joka lähti aluksi vastahakoisesti elokuvaan on sanonut samaa. Hän sanoi Clintin vieneen hänet aamuisin ajeluille maalauksellisille silloille ja joille lukien tälle kirjoja ja puhuen niitä näitä. Teki kaikkea muuta kuin ohjasi teknisenä tunnettua näyttelijää ja kaikki tämä oli Streepille uutta ja siksi heidän yhteiset hetkensä kankaalla ovat aitoja, vangitsevia ja maannläheisia. Streep odotti harjoittelua ja monien ottojen filmauspäiviä mutta saatuaan haluamansa välittömän tunteen Clint sanoi vain: okei, tämä on tässä. Don Siegel olisi ollut priimusoppilastaan ylpeä.

Kiusoitteluna ystävälleen Meryl Streep tokaisi elokuvan kertovan jokaisen naisen salaisesta haaveesta: mies ja lapset ovat poissa, sinä yksin kotona ja kun kohotat katseesi Clint Eastwood seisoo pihalla!"

Nimim. Emporio IS:n TV-raadissa 9.1.2007

Kohta SE alkaa!!

592683.jpg