Sunnuntai aamut saattavat olla niitä elämäni parhaita hetkiä. Tänäkin aamuna heräsin verkkaisesti ja rauhoitin mieleni varmuuden vuoksi vielä pariin kertaan sängyssä maaten ja nousin hyvin hitaasti pystyasentoon. Mikäs sen ihanampaa. Ei kiirettä mihinkään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aamiainen on tärkeä ja nautinnollinen hetki. Nautintoa lisää jos saan lukea sunnuntain Hesarin ja kuukausiliitteen kiireettä. Tänään nautinto oli täydellinen. Kahvia, täysijyväleipää, Hesarin kuukausiliite ja siinä erityisesti eräs juttu…

 

Nimittäin aivan verraton kirjoitus ´Määrpään sanavääntäjästä´, persoonallisesta ´sävelvalitsijasta´, Leif Segerstamista (jonka isä muuten vihelsi pojan syömään Beethovenin Kohtalonsinfonian alkusävelin; mikä oivallus!!). Kerronpa lisää tästä miehestä, vaikka samat jutut löytyvät tämän päivän kuukausiliitteestä. Kannattaa lukea!  Mutta heille, jotka eivät saa kuukausiliitettä käsiinsä kerron muutamia herkkupaloja.

 

Minua viehättää herra ylikapellimestarin sanavääntelyt erityisesti. Hän on valinnut mm. mieliviininsä sanavääntelyn kautta. Elsassilainen valkoviini on tietenkin paras sen takia, että Elsass on englanniksi  Alsace. Kun nimi pätkitään saadaan A ls ace = Leif Segerstam ja ace = ässä. Ai että. Tunnen totta vie sukulaissieluisuutta tätä ´vaatimatonta´ herraa kohtaan. Pidän nimittäin myös sananvääntelyistä ja mietin asioita monesti omituisten väännösten kautta. Olen kuvitellut olevani ainut hassu, mutta on siis toinenkin hassuttelija. Löydän oman nimeni yllättävän monesta asiasta – pienen vääntelyn jälkeen ja ne ovat sitten ´mun juttuja´. Ne vääntelyt eivät ole kuitenkaan yhtään niin nerokkaita kuin herra Segerstamin pätkittelyt. Seuraavassa übernerokas oivallus. Segerstam on nimittäin tehnyt nimestään vitsin myös nuoteiksi: Cee – Ges – Am (ensin nuotti C,  sitten Ges, sitten sävellaji muuttuu A-molliksi – eli Segerstam). Samoin hänellä on tapana kirjoittaa sanat väärinpäin, niin kuin minullakin. Esimerkiksi erityisen mieluisa takapero on ´Äikkäthy, äikkäthy´. Tämä on osa Segerstamin Mirjam Helinille kirjoittamasta runoelmasta. Segerstam näki näyn, jossa Mirjam Helin talutti häntä takaperin. Siksi runoelmakin piti kirjoittaa takaperin. Mahtavaa.

 

Toinenkin asia kiinnitti huomiotani. Segerstam antaa nimiä eri paikoille. Hänellä on mökillään kaksi parveketta. Toinen on nimeltään sävellysparveke ja  toinen  samppanjaparveke. Sävellysparvekkeella hän on saanut inspiraation säveltää sinfonian mm. pihakoivulle, koska eräänä päivänä samaisen koivun oksa kosketti yllättäen säveltäjän olkapäätä. Maailman ehkä ainoa sinfonia pihakoivulle sai nimekseen ´Listening to the tree clapping your shoulder´. Minä nimeän myöskin paikkoja, autoja, esineitä, ihmisä jne. Vanha kuplani oli esim. nimeltään Frankie Boy, sillä se muistutti mielestäni Frank Sinatran hattua...ja olihan sekin nähnyt jo parhaat päivänsä (vm. 1963), mutta moottori hyrisi kauniisti ja samettisen pehmeästi. Uusi autoni on sitten arkisemmin vain töttörö, sillä se on ihan…töttörö. Joskus se on myös Kerttu, sillä se on leppiksen näköinen. Howie on Hauis ja kesäkodissani on nurkkaus, joka on nimetty Hemingwayn mukaan (sinne teen Hemingway-kollaasinkin - joskus), sillä siellä lueskelen ja maistelen joskus viskiä ja tupruttelen sikarinkin jopa. 

 

Segerstam on hatunnoston arvoinen siksikin, että hän maksaa veronsa kiltisti Suomeen. Eivätkä ne ole ihan mitättömiä verorahoja. Hän on myös tietääkseni ainoa laatuaan säveltämään vapaapulsatiivista musiikkia, jota soitetaan ilman kapellimestaria. Maestron omaa käsialaa on tietenkin musiikkityylin keksiminen sekä nimeäminen. Tästä tyylistä en osaa sanoa mielipidettä, kun en ole koskaan kuullut sitä. Kuulostaa hyvin segerstamilaiselta eli korkealentoiselta.

 

Segerstamin ulkonäöstä tuli vielä mieleeni eilinen kirja-antikvariaattikierrokseni. Eräässä antikvariaatissa myyjä oli hiukan Segerstamin oloinen partoineen ja iloisine silmineen. Hän siinä keskusteli erään herrasmiehen kanssa mm. Aku Ankan nimi-suomennoksen mysteeristä ja alkuperästä ja luettelivat siinä verkkaan Aku-nimisiä kuuluisuuksia. Minä tietenkin osallistuin keskusteluun huikkaamalla Aku Korhosen luetteloon mukaan. Miehet olivat kohteliaita ja vähän aikaa kehuivat Aku Korhos-oivallustani, mutta enempää en harmikseni osannut asiaan sanoa, sillä en ole perehtynyt Aku Ankan nimihistoriaan. Tunnelma oli kuitenkin täydellinen siinä penkoessani kirjakasoja aivastellen. Toisesta antikvariaatista ostin mielenkiintoisen elämänkerran Maria Stuartista. Kirja maksoi 2 € ja on kaunis vanha kirja. Se alkaa sanoin: ´Selvä ja ilmeinen  puhuu itse puolestaan, salaperäinen taas  vetoaa luovaan mielikuvitukseen.´ Navia! Olen samaa mieltä. Olihan kirja ostettava jo alkusanojen takia! 

 

567843.jpg