Kaikki on tällä hetkellä aika karmeeta.

Ensinnäkin sää on ihan karmee. Sataa älyttömän isoja lattiarättejä; läts, läts, läts, läts ne lätsähtelivät päähäni, kun menin lääkäriin. Lääkäri-täti tutkaili minua ja antoi diagnoosinsa: äkillinen ylähengitysinfektio. No olihan se aika äkillinen. Karmee flunssa.

Syön buranaa ja ähkin. Mikään asento ei ole hyvä. Jäseniä särkee ja tuntuu kuin koko kroppa olisi nuijittu. Laahustan lääkärin jälkeen viereiseen supermarkettiin. Siellä on vain mummoja ja pappoja. Muutama Alkon asiakaskin. Ja minä. Näytän itsekin kuin kuukauden ryypänneeltä harmaine kasvoineni ja kuumeesta kiiltävine silmineni. Raahustan loputtomilla käytävillä etsien kuumeisesti hunajaa. Pirteä kauppias tulee vastaan ja moikkaa iloisesti. En yleensä käy edes tuossa suuressa superhypermarketissa. Mutta mörähdän jotain tervehdyksen kaltaista. Hymyä on turha edes yrittää virittää. Ei olisi aito hymy. Lopulta hunaja löytyy ja luita koirille. Koppaan mukaan myös kimpun ihania raikkaita tuppaaneja. Punakeltaisia kaunottaria. 

Lopulta pääsen kotiin. Tänään yritän katsoa pari leffaa; Sin Cityn ja Milloin Dollar Babyn. Kaksi hienoa mustavalkoista. (paitsi että toinen on värillinen) Eilen katsoin Alienin ja mielenkiintoisen luontodokkarin palokärjistä. Loppuviikko sairaslomaa on tarpeen. Siemailen hunajaista teetä ja lepäilen. Ehkä tämä karmeus alkaa kohta hellittää ja pääsee taas ihmisten ilmoille - vähän viehkeämpänä ja pontevampana.