Prrrr

Minulla on ollut jonkin aikaa pieni harmi. Se on todellakin pieni, mutta yllättävän harmillinen. Nimittäin. Yksi varpaistani (vasemman jalan pikkuvarpin vierusvarpi) on päättänyt ruveta ikäväksi. Se on alkanut jomottelemaan. En muista että olisin iskenyt varvastani mihinkään kiveen tai kantoon tai pudotellut silitysrautaa tms. varpailleni. Mutta voi olla, että olen vain unohtanut liiskanneeni niitä. Vaiva tuntuu niin mitättömältä, että en kehtaa mennä edes lääkäriin. Mutta toisaalta kipu on toisinaan ihan sietämätön, että on vaikeuksia kävellä. Joudun joskus jopa linkkaamaan kun polttelee niin prrr...

Pitäisiköhän mennä lääkäriin. 

Uusi tukka maksutta

Tänään kävin kampaajalla. Nyt on taas uusi tukka ja heti päässä. Kävi vielä niin hassusti, että unohdin pankkikorttini autoon, enkä voinut maksaa kampaajalle työstä. Onneksi mulla on luottoa. Olen niin kauan ollut L:n asiakas, että voin maksaa myöhemminkin. L on melkein jo ystävä. Nytkin hän houkutteli minut mukaan afro-tunnille. Lauantaina menen sitten afroamaan. Se on sellaista afrikkalaistyylistä tanssia. Saa nähdä mitä varpaani siitä tykkää.

911289.jpg
uusi pääni  

Kävin myös Stockalla (onneksi on Stockakortti!). Ostin ripsivärin, muovilaatikon tallitavaroille ja kaksi cd:tä: George Michaelin Older ja Hanoi Rocksin The Street Poetry. Tuo Hanoi Rocksin levy on loistava. Andy McCoy revittelee oikein taidokkaasti siinä. Sen Andy ainakin osaa, soittaa kitaraa nimittäin. Nightwishin uusin ei ole vielä kaupoissa. Olisin ostanut senkin. Sitten kävin vielä hypistelemässä sukkiksia ja ostinkin parit. Toiset ovat kuviolliset ja toiset kauniit hopeanharmaat. Naisen kaapissa pitää olla erilaisia ja -värisiä sukkia ja sukkahousuja. Ei voi koskaan tietää milloin niitä tarvitsee. Ei todellakaan. Sen olen oppinut.

Idis.

Eräänä päivänä ratikassa näin ihastuttavan pariskunnan. Olisin niin mielelläni halunnut ottaa valokuvan tuosta pariskunnasta, mutta en kehdannut kysyä että sopiiko. Tuijotin vain lumoutuneena heitä ja ähkin saamattomuuttani. Mutta en vain kehdannut avata suutani. Mainio pariskunta tuo koira ja emäntänsä. Samanlaiset pörröpäät heillä. Olen monesti nähnyt emäntiä/isäntiä, jotka muistuttavat valtavasti koiriaan - tai päinvastoin. Sellaisista pariskunnista saisi kivan kuvasarjan - jos vain kehtaisi mennä kysymään kuvausluvan. Tai sitten pitää mennä piiloon, maastoutua taitavasti ja räpsiä sieltä salaa rauhassa kuvia. Ratikassa vaan ei voi yhtä-äkkiä piiloutua tai maastotua. Se kyllä huomattaisiin. Pitää ruveta siis rohkaistumaan. Ei siitä ideasta muuten mitään tule.