Mä olen aina tykännyt junista. Olen oikea juna-fani. Tykkään siitä kun junassa voi kävellä matkan aikana kaatumatta, syödä eväitä tukehtumatta tai kirjoittaa vaikka ruokalistaa. Tykkään siitä että meno on tasaista ja mutkatonta. Tulee mieleen mukavia junamuistoja, kun perheen kanssa matkustettiin junalla joka kesä maalle lomanviettoon, ennen kuin äiti ajoi ajokortin ja hankittiin kuparinvärinen Opel Kadett. Pasilan kohdalla piti jo kuulemma kaivaa eväät esiin, kun meillä kakaroilla oli jo hirmuinen nälkä. Näin äiti on kertonut ja silloin Pasila oli ihan samalla kohdalla kuin nytkin. Siihen aikaan saattoi tuo matka Helsingistä Pasilaan kestää kyllä kaemmin kuin nykyään. Mutta yhtä kaikki, junan puksutuksessa oli taikaa, joka herätti näköjään ruokahalun.

Junissa on myös ehdottomasti paljon mukavampaa kuin esim. dösissä. Dösissä matkustaminen on aina jotenkin niin levotonta. Dösäkuskeilla on varmaan yhteinen vimma ajaa kurvit täysillä niin, että matkustajat vain lentelevät takaosassa. Dösäkuskit rakastavat myös äkkijarrutuksia. Mitä hurjemmin matkustajien niskat naksahtelevat ja päät heiluvat jarrutuksessa, sen parempi. Lyövät varmaan päivittäin vetoa kuinka monta saivat pudotettua penkiltä tai kuinka monta penkinväliä mummot lensivät. Ajavat kerta kaikkiaan kuin raivopäiset apinat. Junakuskit sen sijaan ajavat aina  tasaisen rauhallisesti.

Eikä pidä unohtaa, että junista on tehty myös mukavia elokuvia: Keskiyön pikajuna, Idän pikajunan arvoitus, Suuri junaryöstö, Throw Momma from the Train jne.

Muttamutta. Tähän väliin on pakko lisätä eräs tärkeä tarkennus, ettei tule väärää kuvaa juna-fanituksestani. En todellakaan tykkää kaikista junista. Jotkut junat ovat jopa erittäinkin vastenmielisä. En esimerkiksi tykkää junista, jotka:

• kuljettavat aamiaismurot asemahalliin saakka
• räjähtävät kappaleiksi
• peruuttavat hotelliin

Tämmöisiä ikäviä junia on ollut viime aikoina liikkeellä. Viimeksi tänä aamuna tuollaisen hotelliin peruuttavan kurjan junan takia normaalisti puolen tunnin työmatkani venyi 2,5 tunniksi.  Pasilan tolpalla seistiin melkein tunti, kun sähköt katkesivat ja tuli muutenkin hirveä hässäkkä. Harmillista miten muutama mätäjuna voi pilata koko jalon junamaineen ja sekoittaa kokonaisen kaupungin junaliikenteen. Toivottavasti nuo kirotut kauhujunat kuolevat pian sukupuuttoon tai heikentyvät ilmaston lämpenemisen myötä toimintakyvyttömiksi. Flirt-junien sen sijaan toivon lisääntyvän ja täyttävän koko maailman. Flirtissä on junaa! 

Käväisin Pietarissa. Olin jo valmistautunut syömään blinejä joka päivä ja juomaan aitoa venäläistä tsajua Miten odotinkaan venäläistä viikonlppuani. Mutta voi Ei sieltä saanutkaan mitään venäläistä. Kaikki oli ihan samanlaista kuin täälläkin. No ehkä en mennyt tarpeeksi syrjäisille kaduille, että olisin löytänyt aidon venäläisen tapakulttuurin Tyydyttävä oli blinien sijaan lettuihin ja tsajuksi oli kelvattava ihan vaan Lipton.

Mutta Pietari oli kaunis ja suuri. Hyvä reissu. Tässä muutama kuva matkan varrelta: 

Aito venäläinen ori ravaa Pietarin kadulla ja ratsastaja puhuu tietenkin kännykkään

 
Upea on Eremitaasi

Hattuja venäläiseen tyyliin

Kuin menneestä maailmasta

Eremistaasin sisääntulo on juhlava

Kaunis kuin patsas

Piispan matkasetti :D

"чай"

Valitettavasti kuvat ovat hävinneet blogistani poissaollessani. Jääkarhu on tallustellut pois ja mansikat on syöty...yritän saada jotain kuvaa tänne, että olisi kotoisampaa.  Kumma juttu, kun kuvat häviävät noin vain räps. höh

Jälkikirjoitus: Sain tuollaisia sydämiä näkyviin. Ne ovat aika tummia, mutta minusta oikein kauniita. Taidan pitää niitä nyt vähän aikaa blogissani. Kunnes kyllästyn...

Kävin katsomassa henkeäsalpaavat Picassot Ateneumissa ja Suosalon hätkähdyttävän Mielipuolen tilityksen Aleksanterin teatterissa. Molemmissa kokemuksissa on yhteistä se, että voin sanoa: "Oi Uudestaan!" En saanut siis kerralla tarpeekseni vaan haluaisin päästä uudestaan kokemaan nuo taide-elämykset. Niissä molemmissa oli jokin paholaismainen vaikutus, joka ei jätä nyt rauhaan pääparkaani.

Kolmas ihanuus on vielä kokonaan kokematta, mutta lähestyy jo huimaa vauhtia; perjantaina viikon kuluttua astun nimittäin Pietarin junaan. Pietarissa menen tsajulle. Käyn myös Eremitaasissa ja oopperassa. Tuliaisiksi haluan ostaa tsaikkalasin, jossa on hopeinen kädenpidike. Teepannujakin katselen.

Gogolin sanoin voisin kuvata tunnelmiani tällä hetkellä: "maailmalle näkymättöminä kyyneleinä näkyväisen naurun alta".

Lähdin etsimään. Myrskyä.
Tosissani matkaan lähdin.
Halusin pauhata hetken,

kanssa tuulimyrskyn.

Kuljin ja haistelin.
Katselin tuulen teitä,
etsiskelin merkkejä,

Ian Brown röyhkeän söpö The King Monkey suoraan Manchesterista. Tässä Brownin uusimman albumin My Way:ltä hieno biisi Stellyfy. Nauttikaa.

Kekkeröintiaika lähestyy. Pikkujoulujuhlia on tiedossa meikäläiselle parissakin paikassa. Olen myös ilmoittautunut pariin mielenkiintoiseen konserttiin, muutamaan teatteriin ja yhteen oopperaan. Loppuvuoden kalenteri on aikas täynnä nyt.

Pikkujoulut voi jättää väliin, mutta Ryhmis goes acoustic-ilta on Must. Olisin hirveästi halunnut nähdä ja kuulla Pauli Hanhiniemen esityksen, mutta se myytiin loppuun ennätysajassa. On tyydyttävä Iiro Rantalan ja Heikki Salon yhteiskeikkaan. Se on varmasti melkein yhtä antoisa. Hanhiniemi olisi vaan ollut niiiiiiiiiin kiva nähdä livenä. Kaikkea vaan ei saa vaikka kuinka haluaisi. 

Toinen musiikkikeikka on parhaimmassa klubissa eli Tavastialla. Siellä irroittelee  neljä suomirokkaria: Kauko Röyhkä, Jarkko Martikainen, Samae Koskinen ja Matti Johannes Koivu . Aika päheetä. Tämän päivän Metrossa oli muuten juttua Jarkko Martikaisesta. "Hyvää elämää" toivottelee hän aina keikoillaan kaikille kuulijoilleen. Kiitos samoin Jarkko!

Syksyn Teatterianti on seuraavanlainen. Ensin rynnistän Ryhmikseen. Siellä esitetään "Harmonia", joka on jatkoa näytelmille "Paniikki" ja "Kaaos". En ole nähnyt noita aikaisempia juttuja, mutta kaipa tämä kolmas osa aukeaa ilman niitäkin. Näytelmän teemana on elämä, pelot, tunteet, ystävyys ja rakkaus. Aika peruskamaa siis, mutta niin. Odotan innolla SITÄ elämänohjetta, miten tämä hiton elämä pitäisi elää. Antaisiko näytelmä vastauksen siihen mietin ma.

No jos en saa harmonisen elämän helmasta kiinni, niin ehkä seuraava näytelmä avaa uusia ovia johonkin aivan muuhun. "Mielipuolen päiväkirjassa" päästään varmaan hyvinkin mielenkiintoisiin sfääreihin. Siitä kertoo Martti Suosalo ihan monologisesti ja uskon, että Suosalo on aika uskottava mielipuoli. hmm mielipuolinen elämä houkuttaisi kyllä. Ehkä saan ohjeita.

Mutta kenties sittenkin kolmas näytelmä "Nainen ja anjovis" toden sanoo ja pahanmakuisesta anjoviksesta (yäk) saan vastauksen kaikkeen: "Letkusuulakkeen aika" tai "Mää ostin kumiankan" kuulostavat ihan mun jutuilta. Samperi jos anjoviksesta aukeiskin onni! 

Hurjaksi kulttuurisyksyn lopuksi on vielä oopperaa. Surullisen kaunis tarina vedenneidosta nimeltä "Rusalka". Tuo kaunis kalanpyrstöinen nainen kaihoaa lammesta maan päälle, mutta huonostihan siinä käy. Oopperassa käy aina huonosti vähintään yhdelle tyypille. Kävin katsomassa äskettäin Rigoletton ja siinäkin kävi huonosti naiselle nimeltä Gilda. Meni rakastumaan pahimman laatuiseen naistenmieheen ja tietäähän sen miten siinä käy.

Oopperassa loppu tulee hitaasti, mutta suloisesti laulaen.


Yksi lempibiisejäni on tämä Rauli Bäddingin "Kauas pilvet karkaavat". Tekisi mieli sanoa lyriikan mukaisesti: "Niin minäkin."

ps. tjaa pitäisköhän vaihtaa syksyisempi sivupohja

Löysin jo kauan sitten mielenkiintoisen meemin, jonka nyt vasta julkistan. Pitää esitellä 10 idolia. Jätän mainitsematta ilmeisimmät idolini: Frank Sinatran, Elviksen ja Johnny Cashin, sillä heistä olen kirjoittanut jo aiemmin ja tulen vielä kirjoittamaan. Varmasti.

En nyt tiedä ovatko nämä valitut minulle varsinaisia jumalankuvia, mutta heistä jokainen innoittaa ja sykähdyttää minua jollakin tavalla. He ovat jättäneet jäljen sydämeeni. Nämä valitut idolini eivät ole myöskään missään erityisessä järjestyksessä. Yritin valita idolini tasapuolisesti molempien sukupuolten edustajista. Oli hirveän vaikeaa valita maailman kaikista hienoista ihmisistä vain 10!

1. Virginia Woolf (s. 25.1.1882 - k. 28.3.1941); Kirjailija, kirjallisuuskriitikko, journalisti, feministi

Herkkä elämänvirrassa ajelehtiva Virginia koki elämänsä aikana monia hermoromahduksia, piti naisten puolia ja kirjoitti ahkerasti. Woolf kirjoitti modernistisia romaaneja. Hän kehitti uuden kirjoittamistyylin, joka perustui tajunnanvirtatekniikkaan; kirjailija eläytyy roolihahmojensa sisäiseen maailmaan, ihmismielen aistihavaintojen, ajatusten, tunteiden ja muistojen jatkuvaa virtaan...

Virginia Woolfin yksi tunnetuimmista teoksista on Mrs. Dalloway, joka kertoo yläluokkaisen kotirouvan Clarissa Dallowayn juhlajärjestelyistä yhden päivän aikana. Big Benin lyödessä taustalla, päivään sisältyy koko elämä. Romaanista on tehty elokuva Tunnit, joka aiheutti Angelalle tajuttoman mentaalisen yksilöorgasmin. 

"Hän ei enää sanoisi kenellekään ihmiselle, että tämä oli sitä tai tätä", Woolf kirjoittaa rouva Dallowaysta. "Hänestä oli aina tuntunut siltä että oli hyvin, hyvin vaarallista elää vaikkapa vain yksi päivä."

2. Tauno Palo (s. 25.10.1908 - k. 24.4.1982); Näyttelijä, laulaja, skorpioni

Miehekkäin ja lahjakkain suomalainen näyttelijä ikinä. Esko Salminen yltää melkein samaan, mutta Tauno Suuri on ehdottomasti paras. Tauno Palossa olisi ollut ainesta kansanväliseksi tähdeksi, sillä hänessä oli kykyä ja karismaa. Hänestä olisi voinut tulla maailmankuulu tähti jos olisi elänyt esim. nykyaikana. Hän on komeampi kuin Gary Grant ja päihittää kevyesti monet nykypäivän starat. Näyttelijä Marja Korhosen sanoin: " Kun Tauno Palo astui näyttämölle, olisi kuin valot olisi sytytetty."

3. Jane Campion (s. 30.4.1954); Elokuvaohjaaja

Campion tutkii taidokkaasti ihmismielen pimeitä puolia ja erityisen viiltävästi naisen seksuaalisuuteen liittyviä ristiriitoja. Campionin oudon ihastuttava tyyli puhuttaa ja kiehtoo minua, sillä hän käsittelee ymmärrettävästi syviä ja arkaluonteisia teemoja kuten monimutkaisia vuorovaikutussuhteita, puhumattomuutta, rakkaudenkaipuuta, sisarkateutta, seksuaalista julmuutta, synkkää kiihkoa, hulluutta ja intohimoa.

Campionin elokuvat ovat visuaalisen tyylikkäitä. Hänen tunnetuin elokuva on vuonna 1993 valmistunut Piano (The Piano). Elokuva sai Kultaisen palmun Cannesissa, kolme Oscaria ja lukemattoman joukon muita palkintoja. Tämä elokuva kolahti niin kovaa meikäläiseen, että kävelin leffasta ulos totaalisen typertyneenä ja olin vähän aikaa ihan sekaisin. Se oli sellainen visuaalisen tyylikäs orgasmi.

4. Ernest Hemingway (s. 21.7.1899 - k. 2.7.1961); Kirjailija, sotakirjeenvaihtaja, metsästäjä, syvänmeren kalastaja, hurmuri

Papa Hemingwayn kirjat ovat omanlaisia tajunnanvirta-kirjoituksia nekin. Kirjojen yksinkertainen, niukka kerronta antaa tilaa mielikuville ja virvoittaa lukijan mielikuvituksen. Hemingway on dialogi- ja miljöö-kuvauksen mestari. Hemingway on itse sanonut, että hänellä oli vain yksi tapa kertoa asioita: sanoa niistä koko totuus mitään salaamatta, kertoa ne lukijalle juuri sellaisina kuin ne tapahtuivat, yhtä hyvin haltioitumiset ja surut kuin katumukset ja säätilat, ja jos onni oli myötä, lukija löysi tiensä asian ytimeen.

Kirjassaan ´Papa Hemingway´ A.E Hotchner kertoo: "Hemingwayllä oli ilkikurinen mieliteko punoa mielikuvituksessaan mitä ihmeellisimpiä tempauksia, jotka hän sitten kertoi muka tosina."

Kun Hemingwayltä kysyttiin kirjoittaako hän itsestään teoksissaan hän vastasi: "Tunteeko kirjailija ketään muuta kuin itsensä?"

"Joidenkin asioiden oppiminen käy hitaasti, ja meidän täytyy maksaa siitä raskaasti ajalla, ainoalla omaisuudellamme. Ne ovat niitä kaikkein yksinkertaisimpia asioita, ja koska kokonainen ihmisikä kuluu niiden oppimiseen, tämä vähä, minkä elämältä saamme, on kallista, ja se on ainoa perintö, joka meiltä jää." Ernest Hemingway

5. Dorothy Parker (s. 22.8.1893 k. 7.6.1967); Kirjailija, runoilija, kriitikko, nokkela witsailija, yksi kuuluisan Pyöreän pöydän jäsenistä

Dorothy Parkerin nokkela riimittely on riemastuttavaa:

Résumé

Razors pain you;
Rivers are damp;
Acids stain you;
And drugs cause cramp.
Guns aren't lawful;
Nooses give;
Gas smells awful;
You might as well live.

tai

I like to have a martini,
Two at the very most.
After three I'm under the table,
After four I'm under my host!

Dorothy Parkerista on tehty mainio elokuva Mrs. Parker and the Vicious Circle. Melkoinen sisäpiiri totta tosiaan. Elokuvan suomentaminen aiheutti kääntäjä Kaarina ´Suomen rouva Emmerdale´ Suvannollekin kovasti päänvaivaa.

6. Velipuolikuu alias Pirkka-Pekka Petelius; Näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja, viihdyttäjä, bongari (s. 31.5.1953)

Kun Velipuolikuu aikoinaan pyörähti käyntiin telkkarissa, rakastuin välittömästi PPP:hen aivan tolkuttomasti. Armas Elaine-biisi soi suloisesti päässäni (vieläkin se sykähdyttää) ja Pirkka-Pekan liehuvat pellavaiset hiukset hurmasivat totaalisesti. Voi miten jollakin voi olla veikeä naama! Pirkka-Pekka on myös intohimoinen lintubongari ja todellinen monitaituri. Tuo Pirkka-Pekan viihdyttäjän imago on niin syvällä, että häntä on hirveän vaikea ottaa tosissaan esimerkiksi asiaohjelmissa. Koko ajan on sellainen tunne, että kohta Pirkka-Pekka sanoo jotain hauskaa tai vääntää naamaansa hassusti tai tekee jotain ihan älytöntä silmät vilkkuen.

7. Jane Austen (s. 16.12.1775 - k. 18.7.1817);

Järki ja tunteet (sense and sensibility) sekä Ylpeys ja ennakkoluulo ovat varmaankin Jane Austenin tunnetuimmat teokset.

8. Jacques Cousteau

9. Sitten siirryn fiktiiviseen orgasmiini. Scarlet O´Hara; pippurinen, pikkuisen omahyväinen, mutta intohimoinen ja särmikäs nainen. Tuulen viemää elokuvan sankaritarittaressa on paljon minua, niin hyvässä kuin pahassakin. Siksi valitsin hänet.

10. Michelangelo; jos ihminen osaa luoda jotain niin jumallallista kuin tämä herra...

Tänään mun piti tehdä vaikka sun mitä h y ö d y l l i s t ä . Ja katin kontit. Jumiuduin päätteelle kuuntelemaan, lukemaan ja katselemaan Charles Bukowskia. 

Yksi runo sitten iski kuin miekka reiteen: 


Bluebird

Voi itketys kuinka kaunis ja koskettava!

a smile to remember

we had goldfish and they circled around and around
in the bowl on the table near the heavy drapes
covering the picture window and
my mother, always smiling, wanting us all
to be happy, told me, "be happy Henry!"
and she was right: it's better to be happy if you can

but my father continued to beat her and me several times a week  while
raging inside his 6-foot-two frame because he couldn't
understand what was attacking him from within.

my mother, poor fish,
wanting to be happy, beaten two or three times a
week, telling me to be happy: "Henry, smile!
why don't you ever smile?"

and then she would smile, to show me how, and it was the
saddest smile I ever saw

one day the goldfish died, all five of them,
they floated on the water, on their sides, their
eyes still open,
and when my father got home he threw them to the cat
there on the kitchen floor and we watched as my mother
smiled

-Charles Bukowski

---

...että kun jokin loppuu, siitä tulee elintärkeä! No muutamia esimerkkejä:

• paperia ei löydy talosta ja vessapaperikin loppu: nenä vuotaa koko ajan kuin seula. Ja nuha ilmestyi kuin tyhjästä heti, kun paperi loppui!
• vesi loppuu kaivosta (viime kesänä yleinen vaiva): pirullinen jano koko ajan, joka sammuu VAIN vedellä
• kännykkä jää kotiin: ilmaantuu 1000 huipputärkeää asiaa, jotka voi hoitaa vain kännykällä tai odotat huipputärkeää puhelua juuri silloin
• matkalippu jää toisen takin taskuun: tarkasta tulee, edellinen tarkastus on tullut kohdalle ainakin vuosi sitten 
• kynääkään ei löydy koko talosta tai kaikki lyijärit ovat niin tylsiä, ettei niistä saa mitään jälkeä tai kuuliksista ei tule jälkeäkään paperiin (joka menee vielä rikki kun yrittää saada kuulista toimimaan). Ja juuri silloin paukahtaa taas miljoona asiaa, jotka pitäisi kirjoittaa KYNÄLLÄ paperille. Mitä niille kynille oikein tapahtuu?!

Joskus ihminen joutuu tiukkaan paikkaan ja sillä heikoimmalla hetkellä voisi luvata vaikka mitä. Ja sitten sitä lupailee vaikka mitä että tilanne helpottuisi. Minäkin jouduin tiukkaan tilanteeseen. Nyt en ihan tarkkaan tiedä teinkö diilin Jumalan vai itse Pirun kanssa. Tiedossa on sitten joko pirun hauska elämä ja sen jälkeen täyttä helvettiä tai sitten päinvastoin...nähtäväksi jää kumpaa on tulossa. Tavallaan aika jännää.

Juhannus. Tämän juhannuksen vietän kotona enkä landella niin kuin yleensä. Tunnelmaan sopii siis vaikka tämmöinen toivotus:

Kävin kulmakaupassa ja laitatin samalla kesävarpit. Aika ihanaa on tuo jalkahoito. Rentouttavaa ja ylellistä.

Minulta pyydettiin erästä ohjetta, jota olen hehkutellut täällä joskus kauan sitten. Tästä Jamie Oliverin munakoisopastasta ei voi olla tykkäämättä. Reseptin lähetti minulle aikoinaan Sarkko (joka on nyt blogitauolla). Resepti löytyy myös Jamien kirjasta Alastoman kokin paluu.  

Stracceja, mausteista munakoisoa, tomaatteja, basilikaa ja parmesaania 
 
4 annosta
 
1 suuri munakoiso sentin kuutioiksi leikattuna
1 tl korianterinsiemeniä murskattuina
1-2 kuivattua punaista chiliä murennettuna
oliiviöljyä
1 tlk (mielellään italialaisia) luumutomaatteja (valuta ja paloittele)
2 kourallista mustia oliiveja (poista kivet)
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
tilkka punaviinietikkaa (jos haluat)
tuoreita stracceja (kts. pastataikinan ohje s. 98)
2 kourallista tuoretta basilikaa
2 kourallista raastettua parmesaania
 
Kaada pannuun pari lorausta oliiviöljyä. Paista munakoisot, korianterinsiemenet ja chilit kauniin kullanruskeiksi. Lisää öljyä tarpeen mukaan. Kumoa sekaan tomaatit. Kypsennä 5 minuuttia ja lisää oliivit. Anna kiehua sakeahkoksi kastikkeeksi. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi tilkalla etikkaa.

Keitä straccit suolalla maustetussa vedessä al denteksi eli juuri ja juuri kypsiksi. Valuta ja kippaa kastikkeen joukkoon. Sekoita nostellen. Revi mukaan basilika. Tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.
 
Stracceista on sivun alussa seuraavaa tarinaa:
Stracci tarkoittaa oikeastaan kokoon raavittua eli pastalevyn voi leikellä ja paloitella ihan miten haluaa. Tee esimerkiksi erimuotoisia ja erikokoisia paloja. Tai kokeile omia mallejasi.
 
Pastataikina (sivulta 98)
4 annosta

250 g (runsas 4 dl) vehnäjauhoja
250 g (vajaa 4 dl) durumvehnöjauhoja (jos niitä ei ole, käytä molempien sijasta 500 g eli vajaa 8 dl erikoisvehnäjauhoja)
3 isoa kananmunaa
8 munankeltuaista
 
Koko ihanuus tehdään oliverin tapaan pöydällä ja pastakoneella käsin tai oikeasti koko käsivarren mitalla möyrimällä...tai ostetaan valmispastaa kaupasta :) 

NAM NAM NAM

Monet nauttivat puutarhanhoidosta. Itse en ole kovin innostunut viherpeukaloimaan, mutta ajattelin nyt esitellä kuitenkin karun puutarhani, vaikka ei siellä juurikaan mitään ole. Tai onhan siellä vaikka mitä.

Tämä on kesäinen kuvakertomus Angelan villistä puutarhasta. Haaveeni piha olisi salainen puutarha-tyylinen viidakko, jossa olisi paljon kaikenlaista jännää ja rehevää ja kaunista ja villia. Ehkä alan suunitella omaa salaista puutarhaani. Vinkkejä voi antaa vapaasti. Toisaalta ei tästä varmaan ole pitkä matka salaiseen puutarhaan. Mitäs jos antaisi vain kaiken villiintyä vielä vähän enemmän :D

Hieman ylikukkineita kirsikankukkia

Kirsikankukkaa sinistä taivasta vasten

Kärpänen

Kärpänen tarkemmin katsottuna

Lemmikkejä

Morsiusangervo

Morsiusangervo ja voikukat

Nokkostakin löytyy

Orapihlaja-aita kukkii

Orapihlajan kukkaa

Hopeapajuni pilkottuna

Mutta eikös rikkaruohotkin voi olla kauniita!

Ilmavia sipulinkukkia

Tuija (kai)

Lapsi ja aikuis-voikukka

Voikukka-perhekunta

Lempikahvikuppini

Tästä kuvakertomuksesta puuttuu vielä sireeni, jota en nyt ehtinyt kuvaamaan. Kuvaan sen pian kun se on paremmin kukassa. Sääli kun en ehtinyt kuvata paria kaunista tulppaania, jotka istutin muutama vuosi takaperin. Ne ilmestyivät kuin tyhjästä ilahduttamaan karua puutarhaani. Nyt ne ovat jo lakastuneet.

Ehkä istutan tänä kesänä joitakin kukkia ja siistin vähän rehottavaa puutarhaani. Ehkä.

Alkuteksti: Mikä minuun on oikein mennyt, kun en osaa enää shopata! Kaikki shoppaukset menevät joko ihan myttyyn tai tulee hankittua tuotetta liian hätäseen. Ennen olin mestariluokan shoppaaja. yhyy

Varsinainen teksti: Lähdin eilen metsästämään sitä country-henkistä mekkoa jonka bongasin Me Naisista viikonloppuna. Mutta ei sitä samaa mekkoa löytynytkään niistä liikkeistä, jotka löysin netistä merkin perusteella. Tai ainakaan mekkoa ei ollut olemassakaan juuri semmoisena, jollaisena se esiteltiin lehden sivuilla. En ole ihan varma oliko mallikaan sama mutta värit eivät ainakaan täsmänneet. Myyjä tiesi kertoa, että joskus niitä vaatteita, joita lehdissä näkyy, ei ole ollenkaan myytävänä. Voiko se olla totta? Huijausta! Multa meni ainakin 22,3 minuuttia hukkaan elämästäni, kun juoksin mokoman olemattoman mekon perässä. Toisaalta mekon oston jälkeen olisi pitänyt löytää siihen sopivat gountrygirl-kengät. Ja sen jälkeen kenkiin sopiva laukku. Ja kenkiin ja laukkuun ja mekkoon sopiva takki...jne. jne.

Käväisin myös asematunnelin piskuisessa levykaupassa ostaisemassa Bob Dylanin uusimman albumin: Together Through Life (aikaa meni n. 2 min 53 sekuntia). Tämä oli sinänsä onnistunut ja mieleinen ostos, mutta bongasin toisessa alan liikkeessä eli Anttilassa heti perään tuplapakkauksen, jossa on kaksi cd:tä uutta Dylania (räpläsin tuplalevyä ainakin 4 minuuttia katkerana). Eikä hintaero ollut kuin kympin luokkaa. Tahtoisin nyt mieluummin sen tuplapakkauksen, mutta mitä järkeä on ostaa kahta samaa levyä! Kysyn vaan. Olen niin heräteostosupervoimainen että. Tämä sama moka mulle kävi muuten jo Madonnan Hard Candyn ostettuani. Että en siis oppinut mitään mokastani.

No anyways. Onnistunut ostos oli sen sijaan Rakkaudella Hynynen -pokkari. Ärrällä käydessäni Hynynen vinkkasi niin ihanasti silmää siinä pokkarin kannessa että pitihän tuo heti ostaa. Olen niin heikko nainen. Samalla ärrä-reissulla latasin myös aikaa matkakorttiin ettei tule sakkoja junissa tai ratikoissa. Siinäkään kaupantekotilanteessa ei ollut mitään ongelmaa...paitsi että pitäis hankkia uusi henkkari. Tämä mun viime vuosituhannella hankittu ajokortti on ihan säpäleinä. Hiukan hävetti koota ajokorttipalapeliä siinä ärrän tiskillä. Ja arvatkaa huokailiko takana jonottava tyyppi kuumasti niskan kautta korvaan.

Jälkikirjoitus: No nyt huomasin, että tämän Hynysen rakkaus-kirjan saa myös äänikirjana, kirjailijan itsensä lukemana! että meni tämäkin ostos sitten uusiksi.

Jälkikirjoituksen jälkikirjoitus: Oho, ja nyt vasta huomasin senkin, että kirjan kannessa Hynysen takana makaa alaston nainen! Herranen aika. Miespuolinen olisi varmaan huomannut sen ensimmäisenä eikä itse kirjailija Hynysen silmäniskua tai ylipäätään koko Hynystä. 

********

Tänään menen kaikesta huolimatta parin tutun muodostamaa duo Sananjalkaa kuuntelemaan Flemarille. Hgin Kallioon. Pulmussa ahdas mutta tiukka tunnelma tiivistyy kun isä ja poika pääsevät vauhtiin huimaan. Tulkaa kaikki sinne, vaikka ette mahtuisikaan.

Perjantai oli ihan persiistä. Tuntui kuin koko maailma olisi ollut meikäläistä vastaan. Taistelin tuulimyllyjä vastaan ja tunsin itseni mitättömäksi ja pieneksi. Ei ollut puhtia eikä mitään. Olin koko päivän itku kurkussa. Vailla iloa. Vailla valoa. Olisin halunnut painua kotiin peiton alle parkumaan kurjuuttani. Mikä lie musta pilvi asettunut pääni päälle pilaamaan koko päiväni. Oikea perstai. Pah.

No lauantaina kaikki näytti jo valoisammalta. Heräsin kauniiseen aamuun rauhallisesti. Laiskottelin ja vetelehdin. Join maitokahvia ja appelsiinimehua kroisanttia mutustaen ja luin taas Me Naiset -lehteä (tästähän tulee jo tapa). Löysin sieltä ihanan mekon ja olisin halunnut lähteä siltä istumalta sitä sovittamaan. Mutta tänään en ehtisi shoppaamaan koska pitää mennä töihin iltapäivällä. Ja minähän olin vetelehtinyt niin etten ehtinyt lähteä hyvissä ajoin enää mekkokauppaan. Peruin aamujumpatkin. Niin laiska olin. Mutta nyt tuntui hyvältä vaan olla.

Töissä meni kaikki hyvin. Pieni käyttöönotto meni huiskis läpi ja menimme Dianan kanssa ottamaan onnistuneen työn kunniaksi tuopilliset lähibaarin terassille. Terassilla oli hiton kylmä ja kylmä olut vielä lisäsi kylmyyden tunnetta niin että ihan täristiin vilusta. Mutta terassilla nyt oltiin piru vie. prrr hrrrr trrrr. Pari tyyppiä änkesi pöytäämme aika tylysti pyytämättä edes lupaa. Mutta olivat sen verran ottaneet, että taisivat hyvät tavat siinä hötäkässä unohtua. Olivat tulleet Tampereelta asti Jarrea kuuntelemaan Harwall Areenalle. Juttelimme kaikenlaisista konserteista ja muusikoista hampaat kalisten. Toisille ei enää jääty vaan toivoteltiin pojille hyvää Jarre-iltaa. Lauantai-ilta sujuikin mukavasti euroviisuja seuratessa. Suosikkibiisini vieläpä voitti. Jeh. Hyvä Norja. Ja Islanti kiilasi toiseksi kauniilla balladillaan.

Sunnuntaina katselin unia klo 10 saakka. Lähdin sitten Tinan kanssa lenkille. Kierrettiin kävellen pururata ja bongasin hirveän määrän murkkuja. Ne yrittivät hyökätä lenkkareihini aina kun pysähdyin. Ärhäköitä pikku nilviäisiä. Ja taas kuulin sen oudon linnun, joka ääntelee hassusti. Mikä lie pöllö.  Lenkin jälkeen ehdin vielä leikkiä feisbuukissa ja kommentoida muutaman kamun statusta. Se on kaikkein hauskinta naamakirjassa. Sitten lähdin tallille ajelemaan. Nyt kaikki pahat olot lähtivät viimeistään kehostani ja mielestäni, kun pääsin Hauiksen luokse. Kävelimme keväisessä metsässä kuunnellen lintujen laulua ja ihastellen kevään herkkää kauneutta. Ah sitä luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Emme nähneet tällä kerralla yhtäkään hirveä tai mönkkäriä tai yhtikäs mitään pelottavaa. Kävelimme vain ja nautimme olostamme. Kuin unessa. Hauiskin oli hyvällä päällä. Heilutteli korviaan ja päätään iloisesti.

Semmoinen viikonloppu oli tämä. Pääpiirteittäin. Ihan hyvä viikonloppu siis kuitenkin. Nyt alan katsoa Wallanderia. Ruotsalaista laatusarjaa. Huomenna menen katsomaan sitä mekkoa.

Kohta koittaa euroviisujen finaali. Olen jo aivan täpinöissä, sillä siellä laulaa se mainio Norjaa edustava slaavilainen nuorukainen, Alexander, Satumaisen laulunsa. Kilpailubiisi on pirteä kokonaisuus viuluineen päivineen. Norja tulee ja voittaa.

Norja

Nämäkin tulevat sijoitumaan kärkipäähän:

Viro
Bosnia & Herzegovina

sekä myöskin Venäjä, Ranska, Saksa, Islanti ja Malta ovat kovia. Miesten mieleen lienee Ukrainan notkea saapasjalkakissa rrrrrrr.

Minusta euroviisut on kiva juttu. Olemme kuin yhtä eurooppa-perhettä hetken aikaa. Ja Venäjä on järjestänyt hienot pippalot.

Спасибо.

Ja nyt lanteet heilumaan. Jeah Shake Shake Mama!

Olen käyttänyt koko lauantain opiskellessani tätä hooteämällää pitkästä aikaa. Tämän pohjan pitäisi olla kevätpohja, mutta en raaskinut luopua jääkarhusta kuitenkaan. Löysin google-kuvahaulla tämmöisen jääkarhun, joka on tullut aamupesulta kanervien keskelle. Minusta se on valloittava kuva.

Tämä pohja ei ole mun ihan oma pohja vaan olen tehnyt sen vanhan pohjan kaavalla. Vanhan pohjan on tehnyt Kiki (tuon linkin takaa ei kylläkään enää löydy Kikiä!). Kiitos! Ja haluan kittää myös Elegiaa, jonka blogista löysin hienon ohjeen. Kiitos! Näillä eväillä sain tämän pohjani aikaiseksi. Pitää vielä tarkastella muista koneista sävyjä, koska värit näyttävät aina vähän erilaisilta eri näytöillä. Tuo jäänalle löytyi täältä. (Toivottavasti en joudu telkien taakse tekijänoikeuksien vuoksi). Taustakuva on Photobucketista.

Kaikenkaikkiaan tämä blogipohjan opettelu ja koodinäpertely oli erittäin terapeuttista puuhaa, sillä muuten olisin ostanut vaikka mitä ostosteeveestä tai olisin vain laiskotellut sohvalla :D

Otin perjantain vapaaksi. Kroppani otti samantien flunssan megeen viettämään rattoisaa lomaa. Ei olis tarvinnut. Flunssassa mulle tulee myös tämä piinaava vaiva. Nyt on nenä ruvella ja henki pihisee.

Joutessani olen istunut aika lailla koneella ja katsellut telkkaria. Ei jaksa oikein muuta. Koiralenkillä tuli korva kipeäksi ja astmapiiputtelu saa kehon tärisemään. En uskaltanut juoda kuin yhden kupillisen kahvia sen vuoksi.

Löysin tuubista kivoja biisejä. Tämä seuraava video on esteettisesti kaunis katseltava. Katy Perry on muutenkin kaunis nuori nainen. Ja mikä kroppa! Mutta katsokaa tuota naisellista tyyliä ja tiheää tunnelmaa videolla. Vou.

Olen lukenut myös naistenlehtiä kannesta kanteen. Kerrankin. Yleensä ei ole aikaa eikä oiken kiinnostusta lukea niitä. Nyt kuitenkin menin pihalle istumaan kun aurinko paistoi ihanasti ja avasin Me Naiset-lehden ja löysin sieltä vinkin toisesta mahtavasta biisistä. Tässä on ihan toisenlaista tunnelmaa ja karheaa karismaa. Dylanin uusinta tuotantoa, jota hän on säveltänyt elokuvaan. Tätä biisiä kuuntelin varmaan kymmenen kertaa peräkkäin enkä meinannut saada tarpeekseni ollenkaan. Todella herkkää Dylania. Nuo kitaran vinkaisut saavat ihon kananlihalle. hrrrrrr

Niin ja olen tässä turhautuneessa mielentilassa jopa melkein tilannut täydellisen kasvojen hoito+hierontalaitteen ostosteeveestä...käääk. Se oli niin hypnoottinen myyntirallatus, että tuli fiilis: Laite on pakko saada! En tule ilman sitä toimeen! Kaunistun uskomattoman paljon jos ostan sen! Onneks en muista sitä nettiosoitetta enää. huh

Olen myös etsinyt uutta keväisempää pohjaa blogille, mutta on niin kaihoisaa luopua jäänallesta. Yritin saada laillista kuvaa Mitsuaki Iwagon jäänalleista, mutta en vielä onnistunut. Sellainen jääkarhu horsmapellossa olisi aika keväinen. Jos jollakulla on keväinen (miel. jääkarhu-aiheinen) blogipohja mulle, olisin todella kiitollinen. Voisi siinä pohjassa olla saimaan norppakin...

Kuva täältä (norppasähköä)

Nyt alkaa kuume taas nousta, mutta tärinä onneksi jo helpottaa. Kyl tää tästä...I Dont Care.

ps. tässä vielä uutta lupaavaa suomalaista musaa ja toinenkin.
pps. tänään Marine juoksee puolimaratonia: Onnea koitokseen!!!!