Voi Voi. Edellinenkin postaus on vielä kesken ja uutta jo tökkään tänne. Mutta kun olen lähdössä pienelle matkalle, pitää tyrkätä tämä postaus nyt tähän ennen kun on liian myöhäistä. 

Tässä ohjelmamme kolmelle seuraavalle päivälle:

Tuon ohjelman pystyy kyllä hyvin jumppaamaan, mutta jossakin välissä pitäisi syödä ja käydä kylpylän iloihinkin tutustumassa.

Huomasin juuri, että tämän ohjelman läpikäyminen vaatii melkoisen määrän myös treenivaatteita. Afron jälkeen pitää vaihtaa tamineet, ettei tule kylmä jne. Kävinkin sitten ostoksilla. Parit jumppatrikoot, yksi paita, juomapullo, sukkia...nyt pitäisi riittää.

Mutta hei vaan hei. Mä lähden nyt Viroon jumppaamaan. Kerron sitten lisää. kun palaan...

Tässä muutama kuva Ankkarockista tänä vuonna. Ensin Hanoi Rocks.

Mike Monroe on kovassa kunnossa ja foni aina messissä

 Jolle Atlagic rummuttaa hurjasti

Conny Bloom kitaroi

Andy "AC" Christell on basisti

Andy McCoy ja kitara..erottamattomat

Viikko sitten lupailin tyttömäistä videota. Se tulee nyt tässä. Tämä biisi soi joka paikassa jopa minun päässäni. Laitan sen soimaan teidänkin päihinne jos ei jo soi. Tämän kuunneltuanne taatusti soi!

Seuraavaksi laitan rokahtavia kuvia.

Ensin olin aikeissa pistää erään tyttömäisen biisin Viikon videoksi, mutta sitten muistui mieleeni viime perjantaina näkemäni elokuva, josta bongasin tämän herran. Tässä videossa on aika taitavasti saatu esiin tämän mielenkiintoisen näyttelijän monet kasvot. Katsokaa vaikka.

Olen nyt täällä Itä-Suomessa, tarkemmin sanottuna savossa, lomailemassa. Saimaan rannalla ruikuttamassa niin kuin sanotaan heh. Mutta en minä ruikuta ollenkaan, vaikka ilmat ovat olleet aika paskat ja kurkkukin on ollut kipeänä koko loman ajan...on tämä kuitenkin lomaa ja lomalla on ihanaa.

Kävin katselemassa maisemia aika korkealta paikalta. Tänne toivon sääksen tulevan pesimään taas. Laitan muutaman kuvan. Sieltä on huikeat näköalat. Luulisi että kalasääksikin pitäisi tästä paikasta:

Pari kuvaa myös alhaalta päin että näkisitte paremmin korkeuseron järven pinnasta.

Eilen ajoin lähikylään. Se on ihan tuppukylä mutta kodikas sellainen. Matkan alkupäässä lensi joku haukka auton edessä pitkän aikaa. Se oli komea ja iso. En kyllä osaa sanoa mikä haukka tuo oli, hiirihaukka tai joku kanahaukka kai. Mutta hieno ja upea lintu se oli. Täällä on nähty karhujakin. Onneksi ne eivät ole tulleet pihaan sentään. Pidän vähän meteliä lenkillä ollessa, etteivät eksy samalle polulle juoksemaan.

Olen saunonut ja uiskennellut aika paljon kurkkukivusta huolimatta. Vesi on ihana elementti; pehmeän hivelevä. Järvessä uiminen on varmaan maailman parhaimpia juttuja. Lipua viileässä, kirkkaassa vedessä keskellä liplatusta, lintujen tsirpatusta, hyönteisten surinaa, tuulen henkäilyä, kalojen loiskintaa..oh että on rauhoittavaa antaa aistien nauttia joka suunnalta. 

Lopuksi vielä muutama kuva Jedistä, joka jaksaa ilahuttaa monella tavalla:

Olin eilen täydellisesti viihteellä. Loma alkoi ja pitihän sitä juhlistaa. Lähdettiin Donnan ja Marinen kanssa rilluttelemaan. Tuntui ihan syntisen hyvältä olla ihan "vapaana" kaikesta. Ensin söimme Donnan kanssa pastaa ja joimme argentiinalaista punkkua. Sitten suunnistimme katselemaan Helin ihania valokuvia Tornin Ateljee baariin. Ateljee baarin terassilla tilasimme pöytään pullon kuohuvaa ja Marine liittyi myös seuraamme.

Ateljee baarissa mietimme, että nyt olisi kiva lähteä vähän danssailemaan. Suuntasimme kulkumme ohi eduskuntatalon ja istuuduimme Storyvillen terassille ottamaan yhdet oluset. Siitä sitten pujahdimme sisään ravintokaan ja laskeuduimme kierreportaita alakertaan, jossa soi ihana vanha jazz-musiikki. Eikä aikaakaan kun olimme jo tanssilattialla. Taisin vähän riehaantua ja tanssin kuin riivattu, koko illan.

Tämän bändin tahdissa:

Ai että teki hyvää...nyt on pirummoinen päänsärky muistona siitä hauskuudesta.

Kommentti jälkikäteen: Oho tämän olen kirjoittanut kauan sitten ja mun piti jalostaa ja korjailla sitä vielä, mutta nyt se pälähti tänne ihan issekseen..hehe no olkoon. En jaksa enää korjailla. Näin mä olen joskus ajatellut. Anti olla sitten. Kirjoitusvirheet kyllä korjataan...

Eräässä aikaisemmassa postauksessani voivottelin tyhjäpäisyyttäni ja ajatusten karkaamista. Olen ajatellut tarkemmin asiaa. Ajattelun taito on jalo. Ilman ajatuksia ei ihminen voi olla. Vaikka haluaisi olla ilman.

No ajatellaanpa, että minä haluasin päästä täysin tyhjään, rauhalliseen ajattelemattomuuden tilaan. Leijailla täysin vapaana kaikista ajatuksista. No sehän on ihan mahdoton ajatus. Sillä hetkellä kun luulee olevansa ajattelemattomuuden tilassa, lämähtää mieleen ajatus, että hei, nythän mä en ajattele! PAM. Sieltä se taas tuli. Yritä nyt sitten rauhoittaa mieli sellaiseen tilaan, millaista ei voi kerta kaikkiaan saavuttaa. Ainahan sieltä jonkinlainen ajatuksen tynkä tunkee läpi. Ei sen tarvitse ola mitään viisasta edes, mutta ei voi olla ajattelemattomuuden tilassa.

No ajattelehan, juuri kun ajattelee olla ajattelematta, ajattelee, että en ajattele yhtään mitään...silloinhan ajattelee että ei ajattele...ei pysty kerta kaikkiaan ajattelematta olemaan!

Olen pohtinut myös onnen tunnetta. Eräs ystäväni on sanonut, että onnellisuus on annettu jokaiselle syntymälahjana. Eri asia on miten sen löytää ja miten sitä tulkitsee. Toisille pienet asiat tuovat onnea, toiset tarvitsevatt suuria elämyksiä. On heitäkin, joille ei onnentuntemuksia suoda juuri koskaan ja heitä, jotka suorastaan pursuavat onnellisuutta. Olen miettinyt paljon, mitkä asiat tekeväät minut onnelliseksi. Niitä on paljon, mutta onnellisuuden tunne on hyvin hauras ja sillä on taipumusta olla hetkittäistä. Sellaiset hetket saavat elämän tuntumaan siedettävältä ja jopa nautittavalta. Jatkuva onnen tunne kai surkastaisi lopulta koko onnellisuuden ja se kärsisi nolon inflaation.

Onnellisuus professori Markku Ojanen kehottaa tekemaan mm. palveluksia toisille ihmiselle jos haluaa onnellisemmaksi. Siinä on perää. Auttaminen tekee hyvää.

Silloin kun Tomi Kontio kirjoitti kolumneja Metro-lehteen, minä onneton luin junassa aina Uutislehti 100:a. Miksei kukaan kertonut, että kannattaisi lukea mieluummin Metro-lehteä; ihan vaan Kontion vuoksi. (Nykyään otan molemmat lehdet varmuuden vuoksi ja senkin vuoksi, että sanomalehdet ovat nyt kovasti tarpeen eräänlaiseen uusiokäyttöön; pentujen vessapaperiksi. Voi miksen myöskään tilannut Hesaria pariksi kuukaudeksi!) Myönnän auliisti sivistymättömyyteni, kun en tiennyt Kontion kolumneista kuin vasta nyt. Kerta ei ole ensimmäinen joten sitä tuskin muistetaan. And Who Cares. Löysin suureksi ilokseni kirjastosta kirjan, jossa on kaikki Kontion Metro-lehteen julkaistut kolumnit. Aah nyt ahmin niitä bussissa, junassa, kahvilassa ja missä nyt ikinä ehdin kirjan avata. Nuo jutut ovat mukavan pituisia luettavaksi vaikka bussipysäkillä tai juna-asemallakin. 

Siitä on muuten aikaa kun olen kirjastossa viimeksi käynyt. Muistaakseni täällä blogissa kerran pyhästi lupasin, että en enää lainaa koskaan kirjoja kirjastosta; se tulee niin kalliiksi. Kyllä vain. Minulle tulee halvemmaksi ostaa kirjat omaksi. Olen maksanut satoja euroja myöhästyneistä ja hävinneistä kirjoista. Mikä on tietenkin suuri häpeä. Toisaalta ne rahat ovat menneet koko kansakunnan hyväksi. Olen siis oikeastaan hyväntekijä. Kirjastoon menin sen vuoksi, että olen mennyt lupaamaan erään asian. Olen luvannut lukea Gogolin "Kuolleet sielut". Eräällä keskustelupalstalla nimimerkkien takana ihmiset puhuvat milloin mistäkin asioista. Kerran siellä sitten keskusteltiin kirjoista, joita ei ole saanut koskaan loppuun. Eräs nimimerkki valitteli, että "Kuolleet sielut" on ollut kesken jo ties miten kauan. Tahmeaa lukemista. Ja minähän tietenkin menin lupaamaan, että lukaisen sen tuosta noin vaan. No sitä opusta sitten menin lainaamaan, koska pidän aina lupaukseni. 

Gogolia etsiessä minulle tuli hirveä sananälkä. Lainasin kokonaisen Gogolin novellikokoelman ja löysin mainitun Tomi Kontion sekä erään ah niin romanttisen rakkausromskun, jonka olen lukenut joskus vähätyttönä. Rakkaustarina on jäänyt voimakkaana mieleeni ja nyt se pomsahti jostain syystä tajuntaani. Kortiston mukaan kirjan piti olla hyllyssä, mutta en löytänyt sitä mistään. Jouduin turvautumaan kirjastotädin apuun. Punastellen kyselin romaania ja olin jo mielessäni keksinyt peitetarinaa, että tyttärelle tai äidille etsiskelen jotain kevyttä kesälukemista juuh...Lopulta tuo kirja löytyi jostain varastosta tai mistä lie kirjaston pölyisistä takahuoneen uumenista täti sen haki ja puhalsi hämähäkin seitit kirjan sivuilta. Ei taida olla kovin luettu tarina se. Mutta silloin nuorena likkana se oli niin kuuma, että kun lainasin sen jollekin kaverille, en saanut sitä enää koskaan takaisin. Siksi se kai jäikin mieleen kummittelemaan.

Mutta nyt olen eksynyt taas valovuosien päähän alkuperäisestä aiheesta. Tomi Kontiota siis luen ja nautiskelen nyt ja bussissa juuri tänään viimeksi, matkalla töihin hekottelin hiljaa mutta ääneen. Erityisen hauskan efektin kirjalliseen nautintooni toi luonnon ja ihmisen hassu yhteistyö. Ihmisen kädenjälki eli töherrys bussin ikkunassa heijastui ihastuttavaksi kuvioksi kirjan sivuille, tanssien siinä Kontion tekstin tauskuvana. Välillä oli oikein ihailtava tätä hauskaa heilahtelevaa kuviotanssia. Sehän oli kuin kirjainten ja kuvioiden paritanssia.

Olen myös aloittanut Gogolin.

Ja vielä tähän loppuun lisään vielä, että kesä on näkyvissä meikäläisen nenänpäässä, muutamana kesakkona, mikä ei liity mitenkään edellä kirjoitettuun tai yhtikäs mihinkään muuhunkaan. *muikistaa suutaan ja lähettää kaikille lentosuukon: m o i s k i s t a*

Ps. Tämän postaus on muuten kolumnin mittoihin sopiva - muuta yhtymäkohtaa ei siitä sitten löydykään - ilman tuota asiaankuulumatonta loppulausetta, välimerkkeineen päivineen: 3405 merkkiä. Onneksi on armas Word.

pps. Miltähän tuntuu herätä parin viikon kuluttua hiljaisuuteen eikä korvia vihlovaan lokkiparven huutoon...hehhe

Niin se kesä sitten tuli ja helteitäkin on jo ollut. Minulla nuo helteet menivät vähän ohi, koska olen ollut aika kiinni pennuissa ja toisaalta siitepölyt ovat aiheuttaneet paljon oireita. Ei tee mieli oikein lähteä ihmisten ilmoille silmät turvonneina...mutta tänään lähden vähän juhlimaan. Kesäjuliin.

Meillä on firman juhlat Valkosaaressa, jonne mennään pikku paatilla. Juhlat ovat kantri-henkiset joten hepeneissä ja korkkareissa ei nyt olla. Harmittaa kun ei ollut aikaa mennä ostamaan stetsonia tai seriffin tähteä rekvisiitaksi. Olen ihan cowgirl vaan hehe. Juhlien jälkeen on ollut puhetta kamujen kanssa että mentäisi jattkoille vielä Pata Ässään, kuuntelemaan Stadin parhaimmat Kara-Åket. Katsotaan nyt mitä tästä tulee...ja ulkona on suloinen kesäinen myrskynharmaa ilmakin. Pilvet ovet tummat ja raskaat; kohta sataa ja ehkä paukkuukin iloisesti. No, onpahan sähköinen tunnelma meillä siellä meren rannalla.

Pennut voivat paksusti ja ovat niin nöpöjä. Laitan kuvia ihan piakkoin. Kaikki ovat saaneet hyvän kodin ja emo on jo hiukan väsähtänyt pentujen ahneuteen. Keinoemokin on saanut valvoa öitä ja ollut silmät ristissä töissä, ihan niin kuin pienten lasten kanssa joskus on.

Mutta nyt kohennan meikkiäni ja lähden juhliin. Mukavaa oloa kaikille! Hey hey!

hau hau ja hyvää kesäkuun alkua vaan kaikille!

Wou, olen ihan höpönä tähän Walesilaiseen bändiin. Tämä biisi on aika makee:

Lisää bänditietoa löytyy mm. täältä.

Unohdin eilisessä postauksessani mainitä, että mä olin eilen myös paloturvallisuuskoulutuksessa. Mutta oikeastaan se ansaitseekin ihan oman postauksen.

Tulta päin!

Meille osastojen paloturvallisuusvalvojille järjestettiin pieni mutta antoisa koulutus työpaikallani. Palomestari Harri Koivisto kertoi meille ensin vähän teoriaa, sitten siirryimme Myyrmäkeen harjoittelemaan sammutusta palopeitteellä ja sammuttimella. Kylläpä oli mielenkiintoista. Kysyin palomestarilta montako naista on palomieshommissa ja yllätyksekseni ei ole kuin n. kuusi kappaletta palonaisia. Aika miesvoittoinen ammatti on tuo palomiehen homma.

Tässä minä sammutan (ääk mikä kuva!) mutta palomestarilta tuli tyylipisteitä ja kehuja hehee...

Palomestari kertoi myös traagisia tarinoita palomiesuransa varrelta ja ihan vihaksi pistää sekin seikka, että palomiesten eläkeikää nostettiin 58:sta 65:een...muutenkin tuon arvokkaan ammattikunnan edut ovat aika sikahuonot. Tosi väärin. Toivon hartaasti että asiat paranevat ja äkkiä. Hyvin arvokasta työtä tekevät nuo pelottomat palomiehet.

Palosammutuspuuhien jälkeen menimme sammuttamaan janomme paikalliseen Allun Grilliin, jossa oli kaikenlaista jännää Mika Häkkis -rekvisiittaa...oli siellä yhdet mäkisuksetkin!

Kuumaa paloturvallista kesää kaikille!

Ensin pieni tilannetiedoitus pennuista. Ne ovat kasvaneet ihan hirveästi ja kävelevät jo jaloillaan, vaikkakin viehättävästi horjuen. Kaatua muksahtelevat pepulleen vähän väliä. Ne ovat myös keksineet että sisarusten kanssa on kiva leikkiä. Kisailu on vielä hyvin hillittyä ja oikeastaan vasta esimakua hurjista huskyturnajaisista. Pentulaatikossa on jo kova säpinä, kun ne aloittavat leikkimisen kunnolla. Kohta pennut oppivat myös lihan makuun. Hupsista vaan miten nopeasti nuo pennut kehittyvät. 

Olin eilen legendaarisen KISS:n konsertissa ja ihan suu auki ihmeissäni siitä lavashowsta ja heviäijien meiningistä. Kitarat ulvoivat ja rummut pärisivät. Paulin ääni kirkui heviä putkessa. Korkealta ja kovaa. Ja tietenkin kulisseissa paukkui ja räiskyi näyttävästi. Olin aivan lavan tuntumassa hyvässä paikassa ja näin nuo naamiostarat ihan läheltä. Genen kieli melkein lipaisi päälakea ha-ha. Joo, kyllä oli hieno kaksituntinen ja upean nostalginen hetki.

Tänään pyörähdin Finlandiatalossa kuten viime viikollakin. Siellä soitteli Helsingin kaupunginorkesteri. Komeasti soittikin Mozartia, Beethoovenia ja viime viikolla Brahmsia ja Tsaikovskia. Oli muitakin, mutta nämä herrat nyt ainakin kaikki tietävät. Nautinnollista ja miltei terapeuttista musaa. Välillä suljin silmäni ja kuuntelin autuaana sulosointuja.

Olen kuunnellut siis musaa laidasta laitaan.

No niin. On aika julkistaa koko tarina. Nyt kaikki on edennyt onnellisesti siihen pisteeseen, että uskallan paljastaa panttaamani "salaisuuden" ja "heidät". En halunnut hehkutella, ennen kuin olin varmistunut, että kaikki on todella hyvin.

Viisi suloista vahinkoa

Pimulle ja Jedille on syntynyt viisi pientä palleroista. Tämä pesue ei ollut mitenkään suunniteltu eikä etukäteen odotettu. Mutta se tapahtui ja sillä sipuli.

Tässä ensimmäiset kuvat pienokaisista.

Kaksi ensimmäistä pentua

Koko sakki (huomatkaa ihastuttava sydämen-muotoinen pilkku poika-pennun niskassa)

Imutusta ja maiskutusta

Kätilönä oleminen oli minulle ennenkokematonta. Pelotti ja kauhistutti, mutta loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja koiruus hoiti koko homman oikeastaan itse. Ensimmäinen pentu alkoi syntyä keskiviikkona 14.5. klo 17.50 ja viimeinen pentu oli maailmassa jo klo 21.20. Pimu pukkasi pentunsa maailmaan siis todella nopeaan tahtiin. Kaikki pennut syntyivät elävinä ja voimissaan.

Pienimmän pennun ensimmäinen ilta oli kriittinen 

Synnytyksen jälkeen pienin pentu nukkui koko ajan eikä jaksanut imeä yhtään maitoa. Silloin kävi mielessä, ettei se jaksaisi ehkä elää seuraavaan päivään. Juotin sille hunajavettä ja hieroin hellästi, että se voimistuisi, mutta pienoinen vain nukkui ja aivan aavistuksen joi vain hunajaa. Aamuyöstä ajattelin sitten, että enempää en voi tehdä ja menin uupuneena nukkumaan. Seuraavana aamuna riensin ensimmäiseksi katsomaan oliko pentu vielä elossa ja ilo oli valtava kun löysin sen nisältä, yhtä pirteänä kuin sisaruksensa. Pentu oli päättänyt jäädä sittenkin henkiin. Ehkä se oli vain hirveän uupunut kovan kokemuksen jälkeen. Painonmittausta oli kuitenkin syytä tehdä aamuin ja illoin ja näin varmistua, että pentu varmasti saisi tarpeeksi maitoa.

Vajaan kahden päivän ikäisenä pennut olivat tämän näköisiä:

Toinen pelästys

Kolmantena päivänä pienimmän pennun sisar oli ihmeen unelias ja jotenkin luonnottoman oloinen. Nostin sen syliin ja se oli aivan vetelä. Punnituksesta kävi ilmi, että se ei ollut saanut tarpeeksi maitoa. Vajaakin päivä voi olla erittäin kohtalokas vastasyntyneelle jos se ei ole tarpeeksi voimakas taistelemaan tissipaikasta. Tämä pentu pelastui maitovastikkeella ja tarkalla huolenpidolla. Nyt laitan nuo kaksi pienintä aina tisulle, kun isommat sisarukset vetäytyvät ruokalevolle. Kaikkien masut ovat nyt pulleat ja kaikki pennut tuhisevat tyytyväisinä mahat paksuina leväten tovin. Sitten ne taas heräävät ja ryömivät imemään niin että maiskutus vain kuuluu. Ai että ne ovat suloisia pikku veitikoita.

Tässä pari  veijaria lähikuvassa:

No niin. Nyt voin vihdoin kertoa mitä olen salaillut...jaa enpäs vielä kerrokaan ihan kaikkea. Näytän ensin yhden kuvan. Arvailkaapa mitä on tapahtunut...tämä "salaisuus" voi olla monelle pieni pettymys, mutta mulle tämä on iso juttu. Tosi iso, uskokaa minua.

Ja jotta vielä vähän voisin härnätä uteliaisuuttanne, laitankin kuvan kuvablogiini. Kurkatkaa siis tänne. Siellä on ensimmäinen vihje.

Olin lauantaina kokeilemassa uutta "tykkiäni". Oi että se on painava ja massiivinen.Tyypillistä minua, lähdin taas liian myöhään liikenteeseen niin että jouduin juoksemaan kauhealla kiireellä väijymispaikkaani ja olin ihan hengästynyt kun pääsin perille. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli ihana helle. Kädet vapisten otin tykkini esiin ja aloitin sarjatulen. 

Helsinki City Run veti tänä vuonna n. 7000 juoksijaa. Olipa se todella valtava lössi. Juoksijalauma lähti liikkeelle kolmessa osassa tasojärjestyksessä, kymmenen minuutein välein. Olin suunnitellut muutaman kuvauspaikan etukäteen ja ensimmäisessä kuvauspaikassani, Linnunlaulun kohdalla sain tällaista saaliiksi (kuvat ovat vähän liian isoja, mutta mä en jaksa enää muokata yhtään kuvaa! puuh):

'

Juoksin vähän eteenpäin ja jatkoin laukomista:

Juoksijat jatkoivat siitä sillan yli sitten matkaa ja kiersivät Hakaniemenrannan...

...ja tulivat takaisin. Kävelin vielä Lintsin ohi Eläintarhan kentän kohdille ja tulitin vielä lisää:

Tässä näette muuten voittajan. Hän oli ylivoimaisesti johdossa. Seuraava oli noin 200 metrin päässä. Ja maaliin on tässä enää n. kilometri. Että kyllä hän varmaan voitti koko maratonin. Joo täällä on tulos.

Ihailin vielä poikien hurjia temppuja:

Hih tulipas taas hyvä olo, kun sai huitoa ja potkia. Kuntonyrkkeilyn paras puoli on se, että saa purkaa kaikki liiat energiat tai agressiot ulos. Nyrkkeilyhanskat ovat sitäpaitsi hartioiden parhaimmat ystävät. Uskokaa minua. Opelle annettiin tänään ne reinot 50-vuotis lahjaksi ja naurettiiin yhdessä ajatukselle, että hän, joka näyttää 3-kymppiseltä, istahtaa keinutuoliin reinot jalassaan ja piippu suussaan...varsin hauska mielikuva.

Tänään on myös erittäin yleinen teatteriagentti taas liikkeellä. Sain nimittäin kutsun Kansallisteatterin teatteriravintola Morkkuun, jossa meille kerrotaan syksyn uusista näytelmistä (ilmoituksessa luvattiin, että sinne tulee myös yllätyspuhuja, joka kertoo syksyllä ensi-iltaan tulevasta näytelmästä tarkemmin...saas nähdä kuka se yllätys on). Tilaisuuden jälkeen pääsemme katsomaan vielä klassikkonäytelmää Les liaisons dangereuses (Vaarallisia suhteita), joka perustuu Chorderlos de Laclosin romaaniin. Tämä näytelmä on filmattu myös moneen kertaan. Olen nähnyt ainakin kaksi niistä. Erityisesti pidin vuonna 1988 tehdystä versiosta, jossa Valmontina keekoilee kettumaisen viekas ja ah niin hurmaava John Malcovich ja Markiisitar de Merteuilena juonittelee taitava Glenn Close. Toisessa leffassa oli muistaakseni Anette Bening pääosassa.

Näytelmästä on annettu aika hyytävää kritiikkiä, mutta ainakin voin ihailla niitä ihania koreilevan naisellisia rokokoo-pukuja ja muotia; pastellia, ampiaisvyötäröitä, puuteroituja peruukkeja, kauneuspilkkuja...mmmmmm

Kuvat täältä

Ja nyt on ajankohtainen viikon video: Madonna ja 4 minutes, joka on ai-van loistava biisi. Suorastaan nerokas. Menen huomenna ostamaan uusimman Madonnan Hard Candy.

ps. Lähiajan suunitelmissa on päästä kuvaamaan lentäviä lokkeja. Kohta mulla on uusi hieno linssi (Sigma APO 70-200mm F2.8 II EX DG MACRO HSM, Canon - telezoomiobjektiivi), jolla harjoittelen kuvaamaan...sitten nähdään olenko toisaan vaan ihan paska kuvaaja, sillä enää en voi syyttää kalustoa. hehhee...mutta pitää siis ruveta harjoittelemaan liikkuvan kohteen kuvaamista. Ei ole varmaan ihan helppoa. Olen tosi innoissani. Muutenkin on kiva suunnata jonnekin meren rantaan, ojssa suolainen tuuli puhaltaa kasvoille ja heiluttaa hiuksia töttörölle...

Mutta on muutakin jännää tulossa..siitä varmaan pian teille kerron. Siksikin on ollut vähän blogikin tauolla kun on pitänyt kiirettä...hmm. enpäs kerrokaan enempää nyt vielä...

hau hau ja hyvää kesäkuun alkua vaan kaikille!