Tulevaisuus oli tällä kertaa haasteena Valokuvatorstaissa. Tässä kaksikin näkemystä siitä:
"Pienissä pätkissä"
"Kaikki on mahdollista"
sunnuntai, 7. lokakuu 2012
Tulevaisuus oli tällä kertaa haasteena Valokuvatorstaissa. Tässä kaksikin näkemystä siitä:
"Pienissä pätkissä"
"Kaikki on mahdollista"
maanantai, 27. elokuu 2012
Angela. Muistatko mitä tapahtui tasan viisi vuotta sitten? Iines haastoi sinut kiintoisaan meemiin mukaan eli tarkalleen 27.8.2007: Millainen olen viiden vuoden kuluttua.
Muistatko, että otit haasteen tosissasi ja kirjoitit muistilistan millainen haluat olla viiden vuoden kuluttua eli tänään 27.8.2012.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Nyt on aika tarkistaa tulos.
Muistilista tulevaisuuteen 27.8.2012 (laadittu 27.8.2007)
Ja tulos on? Vastaa rehellisesti!
maanantai, 19. maaliskuu 2012
Kaiholla muistelen "sen" koreaa kukoistuskautta ja onnellisia aikoja. Ohitse ovat ne ajat, kun "se" sai valtavasti huomiota ja suurta aitoa ihailua osakseen. Minne ikinä meninkin, "sitä" ylistettiin ja ihmeteltiin. Varsinkin, kun "sen" puki sopivan kireästi pehmeään samettiin, ei ihailevilta katseilta tai hurmioituneilta huokailuilta voinut välttyä. Kävelin aina niin ylpeänä "sen" kanssa ja hieman pyörittelinkin. En paljon, sillä sen arvolle kuului olla viehättävä mutta ei vulgääri. Pienenpieni keinutus vain ja: Mon Deau Quel Magnifique Popotin! Kerran eräänä varhaiskevään päivänä "se" pääsi uutisten loppukevennykseenkin. Oh those Happy Days!
No, nyt on kukoistuskausi sitten ohi ja alkanut perkeleellinen treenaaminen, jotta se ei ihan tyystin luhistuisi. Jalkakyykkyjä jalkakyykkyjen perään. Loputtomasti. Iänkaikkisesti. Amen.
Ps. Tällä tytöllä ei ole aavistustakaan, että kaikki tuo kauneus on katoavaista: www.divertissonsnous.com/2011/11/17/laura-frison-ne-trouve-pas-de-jean-a-sa-taille/
(hähhähhää!)
maanantai, 1. marraskuu 2010
Mulla on ollut luovattomuustauko. Kirjotus ei ole oikein sujunut, eikä mulla ole ollut minkäänlaista kirjoittamisintohimoa. No pieniä ajatuksenlentoja Facebookissa, siinä kaikki.
Lupasin eräälle rakkaalle henkilölle jatkaa kirjottamista. Siitä on jo kovasti aikaa. Annoin lupauksen ja nyt tuntuu, että lunastamisen aika on tullut. Sitä on tultu vaatimaan. Keskeneräiset kirjoitukseni näet hypähtelevät yksi toisensa jälkeen näkyviin, kuin jostain toisesta ulottuvuudesta. Niiden piti pysyä poissa, mutta sietä ne vain tunkevat läpi.
No eihän tässä mitään yliluonnollista tietenkään ole, mutta tämä henkilö, jolle lupauksen annoin voisi ihan hyvin sellaista tehdä jos se vain on mahdollista sieltä jostain minne siirrymme tästä maailmasta. Hän oli juuri sellainen.
Lunastan siis lupaukseni ja jatkan kirjoittamista. Toivottavasti näet tämän *****!
lauantai, 30. lokakuu 2010
Tässä välissä voisi pohdiskella syvällisiä. Mennä niinkin syvälle, kuin naisellisuuden äärirajoille. Elokuvateatterissa menee nyt elokuva teinikuningatar Marie Antoinettesta, joka oli kuuluisa ylellisistä elämäntavoistaan, huvittelunhalustaan ja tuhlaavaisuudestaan sekä myöskin naisellisuudestaan.
Naiseuteen on varmasti ainakin jossakin määrin kuulunut itsensä kaunistaminen. Eri aikakausina ja eri kulttureissa keinot ja tavat vain ovat erilaisia. Joissakin kulttuureissa ihannoidaan rintoja toisissa takapuolta ja kolmannessa pieniä siroja jalkoja jne. Naisellisuuden käsite on yhdistetty usein pehmeyteen ja sirouteen. Nainen on myös osannut käyttää naisellisuuttaan hyväkseen - naisellinen viehätysvoima voi olla vastustamaton yhdistelmä. Miesparkoja on kautta aikojen jujutettu milloin milläkin naisellisella keinolla.
Mutta mitä oikeastaan on naisellisuus? Mikä on naisellista? Onko se pitkät kiharat hiukset, kurvikas vartalo, pehmeys, äidillisyys, myötätuntoisuus, itsenäisyys, rinnat, ujous, trendikkyys, keimaileva, korkokengät, miehen vastakohta, suloisuus, kukkamekko, kohtalokas katse...vai mitä?