Naisten kesken supatellaan enemmän tai vähemmän salaisia juttuja. Tytöthän aloittavat tällaisen supattelun jo ihan pieninä. Se tulee varmaan äidinmaidon kylkiäisenä. Juttuja ei kerrota kolmansille osapuolille koskaan!

No mitäs. Ilmiöhän on ihan normaali ja yleensä molemminpuolista ajatusten vaihtoa vaikeista elämäntilanteista ym. ongelmista, mutta viime aikoina minulle on supateltu sellaisia suurempia salaisuuksia, etten sanoisi jopa huippusalaista aineistoa, joista voisi kirjoittaa kirjan!

Olen otettu jopa imarreltu, mutta alan tuntea itseni pikku hiljaa "pandoran lippaaksi", johon syydetään kaikenmaailman taakat ja hämärät asiat. Tiedättehän sen myyttisen lippaan, joka ensin vaikuttaa hyödylliseltä, mutta voikin muuttua erittäin haitalliseksi...mitäs jos minutkin luokitellaan yhtä-äkkiä erittäin haitalliseksi salaisuuksian pandoraksi, jota aletaan katumuspäissään pelätä  milloin poksahdan syytäen kaikki henkilökohtaiset megasalaisuudet ilmoille. Voi jee.

Pitäisiköhän aloittaa salaisuuksien torjunta -kampanja? Pitäisi keksiä jokin keino, jolla estää parin viinilasillisen jälkeisen, äkillisen "Arvaamitäennookuulekertonukellekkääntätä"-ryöpyn suoltamisen. Millä sanoilla voi sanoa, että olen jo melko täynnä huippusalaista materiaalia.

Haa, pitäisi varmaan ehdottaa blogin avaamista heille. Blogiin voi kertoa anonyyminä tai jollakin älyttömällä nimimerkillä kaikki mahdolliset mieltä painavat asiat. Se olisi maailmanlaajuinen ripitys, josta saa hyvässä lykyssä vielä kommenttejakin. Kommentit voi tulkita jumalallisiksi tai jumalattomiksi, mutta mikä parasta, niihin ei tarvitse edes vastata. 

Täällähän minäkin nyt purkaudun koko maailmalle...tai sitten en kenellekään ja olo parani kybällä :).