En pääse näköjään tästä kuolema-aiheesta vieläkään. Sain nyt viestin ystävältäni, joka joutui kohtaamaan lemmikkinsä kuoleman. Vanha hepo jouduttiin lopulta lopettamaan, kun ei enää jalat pitäneet. Nämä lemmikkien kuolemat ovat myös omistajilleen kovia juttuja, vaikka niitä yrittääkin ennakoida parhaansa mukaan. Minä itkin gerbiilejä, marsua, gekkoa ja hamsteriakin, kun niistä aika jätti aikoinaan. Kyllähän niihin pahuksiin kiintyy.

Olen miettinyt koiriani ja hevostani miten kestän, kun ne kuolevat. Hauis on jo aika iäkäs, tänä vuonna 16-vuotias. Täysiveriset voivat elää pitkälle yli 20-vuotiaiksi, mutta koskaan ei tiedä mitä tulee eteen. Hevosen hautaaminenkin voi olla aika ongelmallinen juttu kaiken surun keskellä. Koiruudet ovat jo 3, 4 ja 5-vuotiaita. Onneksi ovat olleet ainakin terveitä ja iloisia. Kasvattajan huskyt ovat eläneet jopa 12-13-vuotiaiksi. Ne ovat vetäneet rekeä veteraaneina, loppuun saakka (tietenkin voimat huomioon ottaen). Lumi-marsu on jo 4-vuotias, mutta oikein virkeä tyttö ja nauttii selvästi olostaan. Se on oikein mukava pikku veitikka. 

No, eihän sitä lemmikkien kuolemaa kannata etukäteen miettiä. Pitää iloita yhdessäolosta niin kauan kuin sitä kestää. Nautin siis täysillä. Nauttikaa tekin.

360077.jpg
Tina n. 1-vuotiaana