Jep. Nyt on nähty Ganes ja tykätty kovasti.


Ganes

Nostalgisesta ja rokkaavasta Ganes-leffasta tuli hyvälle fiilikselle. Hymyssä suin poistuimme Donnan kanssa leffateatterista ja muisteltiin "niitä aikoja". Milonoffin Remu-talk oli uskottavaa ja kuulosti aidolta höpinää töttöröön -Remulta, aivan kuin Remu itse olisi siinä nenän edessä selittänyt. Eikä mua häirinnyt yhtään Remu-näkökulma, josta olen kuullut rutinoita. Kaikki kunnia rokkiäijälle. Mutta kunnia myös Cisselle ja Albertille. Kolme kovaa. Ja eipäs unohdeta Ile Kalliota.

Erityisesti mä pidin kuteista, ajankuvauksesta ja siitä höpinästä. Vuorosanoista sai selvää ja tarina pysyi hyvin kasassa. Jalka alkoi heti vipattaa, kun "Get on" jyrähti soimaan ja äijät rokkas. Vieressä istui nuorempaa sukupolveä, jotka olivat aika pihalla varmaan, mutta naurua nousi salissa Remun parhaille lohkaisuille. Katsomossa oli tosiaan sekalainen valikoima eri-ikäisiä ja -tyylisiä ihmisä.

Assalla pysähdyttiin R-kiskalle ja hokattiin lehtihyllyssä Hurriganes-pokkari. Naureskelin siinä kiskan myyjälle, että pitäähän pokkari saada kun olen just leffankin käynyt katsomassa. Takana seisova mies, älähti, että yleensä se menee toisinpäin. Käännähdin ja huomasin, että äijä on sitä Remun ikäpolvea ja ilmiselvä Stadin kundi. Kysäisin onko kirja hyvä. "Ei ole, mä tiedän liikaa siit jutust", vastasi miekkonen ja kysyi vuorostaan leffasta. Kehuin leffaa ja mies sanoi menevänsä katsomaan sen, joka tapauksessa. Ostin kuitenkin kirjan, mutta jäin miettimään miekkosta ja Ganesia.  

Kotiin tultuani piti heti kaivaa tuubi esiin ja nostalgioida Ganesin tahdissa. Löytyihän sieltä helmiä ja jalka alkoi taas vipattaa. Löysin myös mielenkiintoista rupattelua Hurriganesista.

En osaa valita. Tässä muutama makupala Ganesin kundeista ja musasta. Kiinnittäkää huomiota kuteisiin ja kenkiin. Hurriganesithan näyttivät rokkitähdiltä! Jätkät näkivätkin vaivaa näyttääkseen cooleilta; tiukat kuluneet farkut, vanhat jenkkiläiset keilapaidat,Cissen tiikerirotsi, Alpun tummennetut lasit jne. Niissä ei säästelty. Eikä autoissa. Cisse ajeli mm. Cadillac Series 62 Sedanilla vm -54. "Koppavan näköinen laite" tokaisi Remu, kun olivat käyneet Cissen kanssa auto-ostoksilla. Cissen mielestä Caddy oli Rock´n Rollia.

Mun suosikkini Hurriganesissa oli Cisse Häkkinen. "My Only One" oli Cissen lempibiisi, josta tuli yksi suosituimmista Ganes-biiseistä "Get Onin" rinnalla. Se pysytteli Yleisradion nuorten sävellahjan kärkipaikoilla kuukausia:

Roadrunner/ Oowee-oohla  (1975):

Legendaarinen "Get on" Tavalla. (huomatkaa, että 70-luvulla yleisö ei heilutellut käsiä ylhäällä niin kuin nykyään!):

Remu selittää:



Cisse selittää:

Talkin about Albert and Ganes:

 

Edit seuraavana aamuna: Lisään muutan linkin ja Ile Kallion. Yöllä en jaksanut enempää kirjoitella. Eihän Ileä saa unohtaa! Cisse on tehnyt aikoinaan biisin nimeltä Angela (single Angela/Go Home Sweet). Se olisi kiva kuulla!

Tässä nuori Ile revittelee: