Rakastan pieniä persoonallisia hotelleja, joita olen joskus täällä blogissakin esitellyt (Angelan motto hotellihuoneista: mitä pienemmät mutta ahtaammat, sen paremmat mutta viihtyisämmät) sekä tunnelmallisia leffateattereita. Ja muutenkin viihdyn wanhoissa rakennuksissa, joiden atmosfääreissä imen häpeämättä entisajan fiilistä.

 

Kävin katsomassa The Wrestler-elokuvan Kino Engelissä. Tuo rujo elokuva sopi hyvin rapistuneeseen saliin - kuin helmi simpukkaan.

 

Olen totaalisesti sekä Rourken että elokuvan lumoissa. Se oli parempi kuin olin osannut kuvitella. Rourke teki lähtemättömän vaikutuksen minuun arpien peittämänä Randynä, jota kamera seuraa herkeämättä, useimmiten takaraivossa kiinni. Pitkä tukka nutturalla tai valtoimenaan Randy painelee matsista matsiin ja hiffaa elämän rajallisuuden vasta kun sydän pettää. Mutta mitäpä painija muuta osaisi tehdä kuin painia. Matkan varrella Randy tapaa muutaman merkittävän ihmisen lisäksi itsensä. Marisa Tomein osuus koskettaa vähintään yhtä paljon. Tytönhupakko Tomei on kasvanut naiseksi ja on vakuuttava herttaisena strippaajana - Cassidynä.

 

Hellyttävimpiä hetkiä Randyn ja Cassidyn rakkaustarinassa on shoppailu pienessä vaateputiikissa tai kun Randy hoilottaa Guns and Roseses:a baarissa ja tanssii vuorostaan Casssidylle…kovaksikeitetyn painijan herkkyys saa palan kurkkuun. Myös pieni sovinnonhetki tyttären kanssa on koskettava, kun Randy pyytää tytöltä anteeksi menetettyjä yhteishetkiä karhealla äänellään, silmät vuotaen. Randy lihatiskillä on sen sijaan hupia siihen saakka kunnes miehen hermo menee totaalisesti. Suosittelen elokuvaa lämpimästi, mutta varoitan heikkohermoisia. Veri lentää ja niittipistoolit paukkuvat.

 

Hieno leffa hienossa paikassa. Täysosuma. 

 

Seuraavaksi menen sinne ehkä katsomaan arabialaisen elokuvan.

 

Kino Engel löytyy Helsingin ehkä viehättävimmältä kadulta; Sofiankatu 4:stä. Eiku sinne!

 

 

Kuva täältä