Enhän minä voi elää sellainen tieto tunnollani, että eräs blogistanialainen pyörii unettomana seuraavan yön. Tämä postaus on siis tehtävä tänään, jotta hän saa  nukkua rauhaisan yön...vaikka mistä tiedän ettei tämä postaus aiheuta unettomuutta! Otan sen riskin.

En ole hyvä elokuva-arvostelija. Tämä ei oikeastaan ole edes arvostelu, vaan mietteitä ja tunteita, joita koin siinä elokuvateatterin hämärässä vappupäivänä, vappulounaan jälkeisinä hetkinä. Ei siis kannata rynnätä leffateatteriin postaukseni innoittamana. Tai ainakaan jättää elokuvaa väliin. Unohtakaa tämä kirjoitukseni ja toimikaa oman päänne mukaan. Se on viisainta.

Vappupäivänä, vappulounaan jälkeen menin siis elokuviin. Nimen ja arvostelujenkin perusteella kuvittelin rainan olevan tavallisen turvallisen fantasia-örkki-seikkailu-satuelokuvan. Erehdyin..tai oli se osittain kaikkia näitä, tavallaan, mutta erittäin rajulla tavalla elokuva kosketti mieltäni ja sisäistä rauhaani sekä vappupäivän iloisten tapahtumien jälkeistä keveyden tunnetta. Harvoin elokuva iskee niin rajusti, kuin tämä valitsemani elokuva. Se suorastaan tyrmäsi ja rymisteli röyhkeästi sisimpääni. Puhutteli kysymättä lupaani.

Tarina vavahdutti, värisytti, ihastutti, kuvotti ja ravisteli. Sain tajunnan shokkihoitoa ja tajusin siinä elokuvateatterin penkillä monta asiaa. Oivalsin omaa elämääni. Eivätkä ne asiat välttämättä olleet koskaan poissa. Tajusin vain ne asiat siinä. Sillä hetkellä, siinä istuessani. Olin unohtanut. Itkin kun elokuva päättyi. Yritin hillitä, pidätellä, mutta itku vain tuli. En saisi unohtaa, mitä silloin ajattelin. En saisi enää unohtaa! Elokuvan kieli voimisti varmasti kokemustani. Espanja ei ole koskaan kuulostanut kauniimmalta korvissani. Eikä kauheammalta.

En voi kertoa enempää, etten pilaa teidän elokuvanautintoanne, jotka tämän vielä haluatte nähdä. Sen verran voin sanoa, että tarinan ohella mielestäni ulkoiset puitteet ja toteutus sekä visuaalisuus olivat myös erittäin onnistuneita. Enkä kertaakaan osannut päätellä, mitä seuraavaksi tapahtuisi tai miten tarina päättyisi.

Parasta on juuri se, että tarina jatkuu - päässäni. Kiehtovaa. Kauhistuttavaa. Ihmeellistä. Mitä ihmettä?

Siis mikä oli se elokuva? Se oli tämä. Enemmän leffasta voit lukea täältä.