Kävin katsomassa henkeäsalpaavat Picassot Ateneumissa ja Suosalon hätkähdyttävän Mielipuolen tilityksen Aleksanterin teatterissa. Molemmissa kokemuksissa on yhteistä se, että voin sanoa: "Oi Uudestaan!" En saanut siis kerralla tarpeekseni vaan haluaisin päästä uudestaan kokemaan nuo taide-elämykset. Niissä molemmissa oli jokin paholaismainen vaikutus, joka ei jätä nyt rauhaan pääparkaani.

Kolmas ihanuus on vielä kokonaan kokematta, mutta lähestyy jo huimaa vauhtia; perjantaina viikon kuluttua astun nimittäin Pietarin junaan. Pietarissa menen tsajulle. Käyn myös Eremitaasissa ja oopperassa. Tuliaisiksi haluan ostaa tsaikkalasin, jossa on hopeinen kädenpidike. Teepannujakin katselen.

Gogolin sanoin voisin kuvata tunnelmiani tällä hetkellä: "maailmalle näkymättöminä kyyneleinä näkyväisen naurun alta".