Aamulla nukahdin uudelleen ja näin pelottavaa unta. En nyt viitsi kertoa koko tarinaa, mutta mulla oli taas sylissä pieni tyttö, joka oli mulle hyvin rakas. Häntä mä siinä suojelin ja yritin pitää lämpimänä. Koin siinä unessani petoksen ja menetyksen. Tein suuren päätöksen, mutta itkin kohtaloani. Hyvin raastava uni ja erittäin selkeä.

Eilen mä aloitin rauhoittumisen. Käväisin Sally Mannin valokuvanäyttelyssä Tennispalatsissa. Sen jälkeen istuuduin täpötäyteen Kallion kirkkoon ja keskityin Samuli Edelmannin soinnukkaaseen ääneen. Samuli lauloi bändinsä kanssa virsiä. Olin ostanut liput synttärilahjaksi Donnalle ja ajattelin kestää virrenveisuun miehekkäästi. Yllätyksekseni viihdyin ja nautin esityksestä enemmän kuin olisin ikinä arvannut. Samuli lauloi tuttuja säveliä, niitä joita olen laulanut kouluaikoina kuorossa. Nuo virret olivat sovitettu uudelleen ja bändi näppäili kauniita soundeja, jotka kaikuivat kauniisti kirkossa. Samulin ääni oli pehmeä ja sopi tunnelmaan. Kauniita värillisä valoja taustalla, taitava bändi, kaksi nuorta tyttöä enkeliäänineen ja Samuli muodostivat svengaavan kokonaisuuden. Nautinnollisia hetkiä. Joulurauha suorastaan syöksyi sisälleni. Pari sävelmää saivat silmät kosteiksi. Niin kauniita ne olivat.

Olen saanut itse kristillisen, ortodoksisen kasvatuksen. Kirkko on kuulunut ihan luonnollisena asiana elämääni. Varsinkin lapsuudessa. Nyttemmin käyn hyvin harvoin enää kirkossa, mutta ajatus on jäänyt. Ajatus tai rukous. Ihan miten vaan. Kovimpina aikoina usko rakoili ja luottamus rapisi. En oikein tiennyt mitä pitäisi uskoa, miten ja jaksanko enää. Sitten näin erään ihmeellisen unen, josta olen joillekin kertonutkin. Sen jälkeen olen jutellut jumalalleni päivittäin. Onko Hän sisälläni vai missä lienee, en tiedä. Mutta saan voimaa siitä yhteydestä. Yleensä puhelen muiden puolesta, monien teistäkin. Itselleni pyydän vain kärsivällisyyttä. Sillä uskon jotenkin siihen, että kaikella on aikansa. Kärsivällisyys on koetuksella melko usein. Olen myös pyytänyt voimaa ymmärtää. Se on kyllä myöskin aika koettelevaa. Nämä asiat pulpahtivat mieleeni siellä kirkossa, kun kuuntelin Samulin virsiä. Tuli hyvä olo.

Samulin sanoin rauhoitun joulun vastaanottamiseen: "Rukous on voimani lähde. Polvillaaan. Autolla ajaessa. Missä vain."

Tämmöinen kevyt tilitys teille näin joulun kunniaksi. Blogini linja jatkuu entisenlaisena. Kevyenä, pinnallisena, höpsönä. Eli älkää peljästykö...tai pettykää pahemman kerran.