Talllilla unohdan kaikki maailman surut ja murheet. Olen kuin toisessa maailmassa. Tai taivaassa.

Tänään Hauis kuiskaili korvaani ja hönkäili kasvoilleni. Se piti päätään olkapäälläni, kuin kiittääkseen. Olin juuri harjannut sitä rauhallisesti, pitkin hellin vedoin. Herra Hauiksen hipiä on hyvin herkkä. Se haisteli kasvojani ja painoi pehmeän turpansa poskeeni kiinni. Olimme aivan hiljaa. Aika pysähtyi. Tuollaisella hetkellä voi kuulla hevosen kuiskauksen.

Surettaa, kun en voi pitää Hauista omassa pihassani. Sitä tulee heti ikävä, kun lähden tallilta. Sillä on kuitenkin hyvä olla siellä omassa laumassaan, jossa se elää täyttä hevosen elämää. Omassa valtakunnassaan.

Oi kuinka rakastan kultaista hevostani. Olen niin kauhean onnekas kun se on ikiomani. Niin onnekas, että olen löytänyt sen.

Tai ehkä se löysi minut.

412632.jpg