Mä olen aina tykännyt junista. Olen oikea juna-fani. Tykkään siitä kun junassa voi kävellä matkan aikana kaatumatta, syödä eväitä tukehtumatta tai kirjoittaa vaikka ruokalistaa. Tykkään siitä että meno on tasaista ja mutkatonta. Tulee mieleen mukavia junamuistoja, kun perheen kanssa matkustettiin junalla joka kesä maalle lomanviettoon, ennen kuin äiti ajoi ajokortin ja hankittiin kuparinvärinen Opel Kadett. Pasilan kohdalla piti jo kuulemma kaivaa eväät esiin, kun meillä kakaroilla oli jo hirmuinen nälkä. Näin äiti on kertonut ja silloin Pasila oli ihan samalla kohdalla kuin nytkin. Siihen aikaan saattoi tuo matka Helsingistä Pasilaan kestää kyllä kaemmin kuin nykyään. Mutta yhtä kaikki, junan puksutuksessa oli taikaa, joka herätti näköjään ruokahalun.

Junissa on myös ehdottomasti paljon mukavampaa kuin esim. dösissä. Dösissä matkustaminen on aina jotenkin niin levotonta. Dösäkuskeilla on varmaan yhteinen vimma ajaa kurvit täysillä niin, että matkustajat vain lentelevät takaosassa. Dösäkuskit rakastavat myös äkkijarrutuksia. Mitä hurjemmin matkustajien niskat naksahtelevat ja päät heiluvat jarrutuksessa, sen parempi. Lyövät varmaan päivittäin vetoa kuinka monta saivat pudotettua penkiltä tai kuinka monta penkinväliä mummot lensivät. Ajavat kerta kaikkiaan kuin raivopäiset apinat. Junakuskit sen sijaan ajavat aina  tasaisen rauhallisesti.

Eikä pidä unohtaa, että junista on tehty myös mukavia elokuvia: Keskiyön pikajuna, Idän pikajunan arvoitus, Suuri junaryöstö, Throw Momma from the Train jne.

Muttamutta. Tähän väliin on pakko lisätä eräs tärkeä tarkennus, ettei tule väärää kuvaa juna-fanituksestani. En todellakaan tykkää kaikista junista. Jotkut junat ovat jopa erittäinkin vastenmielisä. En esimerkiksi tykkää junista, jotka:

  • kuljettavat aamiaismurot asemahalliin saakka
  • räjähtävät kappaleiksi
  • peruuttavat hotelliin

Tämmöisiä ikäviä junia on ollut viime aikoina liikkeellä. Viimeksi tänä aamuna tuollaisen hotelliin peruuttavan kurjan junan takia normaalisti puolen tunnin työmatkani venyi 2,5 tunniksi.  Pasilan tolpalla seistiin melkein tunti, kun sähköt katkesivat ja tuli muutenkin hirveä hässäkkä. Harmillista miten muutama mätäjuna voi pilata koko jalon junamaineen ja sekoittaa kokonaisen kaupungin junaliikenteen. Toivottavasti nuo kirotut kauhujunat kuolevat pian sukupuuttoon tai heikentyvät ilmaston lämpenemisen myötä toimintakyvyttömiksi. Flirt-junien sen sijaan toivon lisääntyvän ja täyttävän koko maailman. Flirtissä on junaa!