Huomaa, että joulu on ohitse. Töitä pukkaa joka suunnalta. Tässähän tuntee itsensä taas ihan tärkeäksi! Tänäänkin on ollut ihan mahdoton hötäkkä. Pitää ruveta kohta kirjaamaan listaa, ettei vain mitään unohdu...informaatiota kun tulee joka suunnalta. Hohhoijjaa.

 

Mulle on käynyt nyt niin, että kotiin tullessa väsyttää ja saatan torkahtaa. Sitten piristyn enkä saa nukkumaanmenoaikaan enää unta. Yöuni jää lyhyeksi ja aamulla väsyttää. Toivottavasti tämä putki katkeaa, sillä pitemmän päälle siitä voi tulla ongelma. Olen ollut kaikki välipäivät duunissa, ensi lauantainakin on työtä. Pikku loma tekis terää.

 

Sain tänään toisenlaistakin informaatiota. Kuvallista. Sain nimittäin postia ystävältäni, joka on hurahtanut valokuvauksen ihmeelliseen maailmaan ihan vakavasti. Oi kuinka hän on edistynyt nimenomaan studio-kuvauksessa. Henkilökuvaus on vaikea alue, johon tarvitsee vieläpä kaikenmaailman valoja ja studiovehkeitä. Ja kaiketi kärsivällisyyttäkin. Ei siis ole puhtaasti minun aluettani. Mutta olipa mukava katsella niitä potretteja. Nuoria naisia (mm. mielenkiintoisia goottityttöjä ja nahkamekkoinen kaunisvartaloinen nainen), pariskuntia ja pari kuvaa vanhemmasta naisesta, joka poseerasi aika rohkeissa kuteissa ja asennoissa. Hän ei kainostellut ollenkaan vanhenevaa vartaloaan. Kauniita olivat nuo elämänmerkit hänen kasvoillaan ja kropassaan. Sitä mieltä olen. Sitä minä ihmettelen, että kuinka nuo miespuoliset kuvaajat pystyvät kuvaamaan ihan pokkana noin huikaisevan näköisiä malleja!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tänään menen oopperaan kuuntelemaan ja katselemaan Carmenia, tuota maailman ehkä suosituinta oopperaa. Tällä kertaa olemme tilanneet Donnan kanssa etukäteen väliaika-tarjoilun. Kahvia, kakkua ja portviiniä. Olemmepa me nyt oikein hienosti siellä oopperassa. Yleensä jonotamme ja siemaisemme vain jonkin juoman seisaaltaan, ihan tavalliseen tapaan, mutta nyt halusimme vähän hienostella. 

 

Itse pidän tästä oopperasta siksi, että pääroolin tulinen Carmen on joko mezzosopraano tai altto. Pidän enemmän tummasävyisestä naisäänestä kuin ihan kirkkaasta sopraanosta. Tässä kooste näistä erilaisista äänistä:

Carmen, mustalaistyttö - (mezzosopraano tai altto)
Don José, korpraali - (tenori)
Micaëla, talonpoikaistyttö - (sopraano)
Escamillo, härkätaistelija - (basso tai baritoni

 

Hienostelusta tulikin mieleen eilinen (turhamainen) harha-askeleeni. Ennen joulua nimittäin olin sovittanut erästä kaunista, upeaa, ihanaa juhlamekkoa eräässä putiikissa. En sitten kuitenkaan ostanut sitä pikkujouluun, mutta se on kummitellut mielessäni siitä asti. Sillä se oli niin ihana. Suklaanruskeaa satiinia, kaunis kaula-aukko ja ihanat strassein koristellut olkaimet. En voinut kerta kaikkiaan unohtaa tuota mekkoa. Strassimekko muuttui miltei stressimekoksi, kun se ei suostunut poistumaan mielestäni. Se sopisi sinne Milanon oopperaankin ajattelin kaihoisasti ja toivoin, että joku kävisi sen jo ostamassa pois ettei minun tarvitsisi enää kärvistellä. No, piipahdin pari kertaa putiikissa sipaisemassa mekkoa. Siellä se yhä odotti minua. Mutta en sortunut. Kunnes eilen sitten ihan muissa asioissa taas kuljin tuon vaarallisen putiikin ohi. Ja silloin se oli menoa. Eikä mekko ollut edes alennettu! Nyt mulla on sitten tuo strassistressisuklaamekko odottamassa jotakin sopivaa hetkeä. Olen saanut rauhan. Hallelujaa. Ja ettei naisen elämä ihan helpoksi muutu, pitää ruveta katsomaan mekkoon sopivia kenkiä, laukkua, takkia, koruja...

Muuten en ole juossut alennusmyynneissä enkä ole shopannut mitään. Mulla on shoppaamaton tammikuu (ellei tuota hiton stressiklänninkiä oteta huomioon) eikä muuten oteta!

 

Mutta nyt lähden oopperaan. Au revoir!

 

Edit klo 0.30: No nyt olen nähnyt taas kun Carmen kuolee. Sitä ei voi välttää yhdessäkään oopperassa. Kuolemaa. Joissakin ooppera-teoksissa kuolee montakin tyyppiä. Tässä kuoli vain Carmen. Mutta se dramaattisuus onkin sitten ihan huippuluokkaa:

 

Don Jóse: Vielä viimeisen kerran, paholainen, haluatko lähteä mukaani?

Carmen: En ikinä. Haluan elää vapaana. Tapa vaikka minut, mutta minä en ikinä antaudu sinulle. Meidän juttu on ohi!

 

Sitten Don Jóse sekosi ihan kybällä ja tuikkasi tikarin Carmenin sydämeen! plots. Carmenia jäi kaipaamaan härkätaistelulajeja harrastava poikaystävä. Hän suorastaan palvoi hottia babeaan. FINITO.

 

Istuimme muuten 2. parvella, huikean korkealla. Sieltä näki hienosti myös koko orkesterin. Heräsi halu lähteä sinfoniakonserttin. Kuuntelemaan vaikka Beethovenia tai Mozartia. Portviini maistui taivaalliselta!

Olkoon tämä seuraava video samalla viikon video: Intohimoisena Carmenina Julia Migenes.

L'Amour est un oiseau rebelle
Que nul ne peut apprivoiser
Et c'est bien en vain qu'on l'appelle,
S'il lui convient de refuser.

Rien n'y fait, menace ou prière,
L'un parle bien, l'autre se tait;
Et c'est l'autre que je préfère
Il n'a rien dit; mais il me tient.

L'Amour est un oiseau rebelle
L'Amour
Que nul ne peut apprivoiser
L'Amour
Et c'est bien en vain qu'on l'appelle
L'Amour
S'il lui convient de refuser
L'Amour

L'Amour est enfant de Bohême,
Il n'a jamais, jamais connu de loi,
Si tu ne m'aime pas, je t'aime,
Si je t'aime, prend garde à toi!

(Prends garde à toi)
Si tu ne m'aime pas si tu ne m'aimes pas je t'aime
(Prends garde à toi)
Mais si je t'aime si je t'aime prends garde à toi!