Kun toissapäivänä kirjoitin kaamean manaukseni - ei kaksi ilman kolmatta - oli se jo tietämättäni tapahtunut. Sunnuntaina jo kolmas läheinen ihminen lyhyen ajan sisällä lähti tästä maailmasta yllättäen.
R oli ihana, räiskyvä, rohkea ja ikimuistettava persoona. Hän teki suuria, rohkeita päätöksiä elämässään, eli täysillä; uskalsi olla oma itsensä. R hymyili silmillään, kasvoillaan, koko kehollaan. Hän oli luova, erikoinen, omituinenkin. Häntä ei voi koskaan unohtaa. Olen murtunut. Järkyttynyt.
Ikävä.
Kommentit