Kun toissapäivänä kirjoitin kaamean manaukseni - ei kaksi ilman kolmatta - oli se jo tietämättäni tapahtunut. Sunnuntaina jo kolmas läheinen ihminen lyhyen ajan sisällä lähti tästä maailmasta yllättäen.

R oli ihana, räiskyvä, rohkea ja ikimuistettava persoona. Hän teki suuria, rohkeita päätöksiä elämässään, eli täysillä; uskalsi olla oma itsensä. R hymyili silmillään,  kasvoillaan, koko kehollaan. Hän oli luova, erikoinen, omituinenkin. Häntä ei voi koskaan unohtaa. Olen murtunut. Järkyttynyt. 

Ikävä.