Yhtä-äkkiä pamahti kauhea lumentaju eli ikävä valkohankia ja VALOA! Olen ollut aamuisin todella väsynyt ja nukkunut liian pitkään - liian pitkään. Uskomatonta miten valon vähyys saa ihmisen ihan tärisemään. Väsymyksen ymmärtää, kun tietää vähänkin kehon hormonitoiminnasta. Kun valo vähenee pimeän hormoni lisääntyy ja alkaa väsyttää. Elimistö hidastuu ja siirtyy hämärille alueille. Melatoniinin vallankaappaus kehossani on alkanut! Apua!

Höh, mitäs muutakaan voi tehdä, kuin vaikka muistella viime talven ihania hankia D-vitamiinia napostellen. Muisto lumesta saattaa valaista edes hiukan tätä karmeaa harmautta. Toivon, että kehoni ymmärtää piristyä näistä lumisista signaaleista.

Viime keväänä Levillä oli näin kaunista: 

296861.jpg

296862.jpg

296863.jpg

296865.jpg

296864.jpg

296866.jpg

Ja tähän rinteeseen lähden kaatuilemaan ensi keväänä, nyt jo hirvittää :o296902.jpg