Tänään päätin kaunistumisprosessini kampaajalla. Nyt on tehty kaikki, mitä on tehtävissä ilman kirurgin veistä. Kauniimmaksi en voi enää tulla. Haha. No ei vaan, sattui vain kaikki nämä ”hoidot” olemaan samassa supussa. Uusi hiusmalli piristää kummasti. L teki taas hienoa työtä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mari vuodattaa omassa blogissaan hyviä ja huonoja puoliaan. Se tekisi hyvää itse kullekin, mutta jätän listaukset hieman myöhemmäksi. Voi olla, että jätän väliin kokonaan. Who knows. Olenhan minä tietoinen tasan tarkkaan omista vahvuuksistani ja heikkouksistani sekä voimavaroistani. Se on tämän iän hyviä puolia. Alkaa tuntea itseään ja tietää rajansa. Voisi tosiaan sanoa, että 4-kymppisenä nainen on parhaimmillaan, mutta enhän minä tiedä, kun en ole vielä elänyt esim. 5-kymppiseksi. Silloin voi olla vielä parempi olo!

 

Vielä yksi erä ja olen maksanut pikkutöttöröni kokonaan omakseni. Töttörö? No autoni. Seuraava kuukausierä on viimeinen, sitten voin sanoa, että mulla on oma auto. Nyt pitää kuitenkin autoilua rajoittaa, kun bensan hintakin nousi törkeästi. Usein kuljenkin julkisilla. Ne ovat ihan kelpoja liikkumisvälineitä. Voi lukea lehteä, nukkua, jutella vierustoverin kanssa, katsella maisemia, unelmoida, tehdä enkun läksyjä, kirjoittaa muistiinpanoja…ja kaikkea sellaista. Omalla autolla kun ajaa, ainoa ilo on radion kuuntelu…ja unelmointi. En siis varsinaisesti nauti autolla ajamisesta, olen mieluummin kyydissä. Tallille ajan ja joskus töihinkin, kun myöhästyn junasta (jota kyllä sattuu turhan usein). Helsingin keskustaan en aja juuri koskaan. Tämä riittäköön nyt melkein ikiomasta töttöröstäni. Ajakaa varovasti!

 

418298.jpg