Duunissakin voi olla jännää, kas kummaa. Valokuvatorstaissakin on aiheena Kas kummaa

 

No. Ilmoittauduin Elojuhlaan, joka pidetään nimestään huolimatta syyskuussa. Sain lipun ja paperille printatun kartan, jotta löydän perille. Asetin kartan ja lipun työhuoneessani vasemmalle puolelleni hyllylle. Yhtä-äkkiä kuulen rapinaa. Kun käännyin rapinan puoleen huomasin, että se oli se kartta, joka rapisi! Ja se LIIKKUI. Aivan kuin sen alla olisi ollut jokin pikkuruinen liikuttaja tai tuhat näkymätöntä jalkaa. Kartta ryömi milli milliltä eteenpäin. Kas, Elojuhlan kartta heräsi eloon. Sitten se pysähtyi ja hiljeni. Yritin asetella paperin uudelleen, jotta olisin nähnyt sen tanssivan uudelleen. Mutta paperi ei liikahtanutkaan. Enää.

 

Tätä ei uskoisi jos ei näkisi omin silmin. Syytä en tiedä liikkumiseen, mutta jokin järkevä sellainen siihen varmaan löytyisi jos rupeasi Poirotiksi. Minä haluan pitää tapahtuman tällaisena; hauskana kummallisena ja selittämättömänä. Muistelen sitä sitten mummona; miten Elojuhlan kartta alkoi itsestään elää ja liikkua…ja aihekin löytyi Valokuvatorstain haasteeseen kuin tilauksesta.

 

 

830175.jpg

Kuvitelkaa rapiseva paperin liike...