Meinasin tänään sitten jäädä pyörän alle. Hilkulla oli. Oli senteistä kiinni tai jopa milleistä. Ehdin vain henkäistä, kun huomasin että pyörä oli siinä ihan nenäni edessä, vauhdissa. Tyttö ehti juuri ja juuri väistää. Puhisi vain mennessään, vaikka HÄNhän se melkein liiskasi erään Angelan, joka ihan rauhassa kuljeskeli jalkakäytävällä mietteissään. Mutisin ääneen, että kannattaisi ajaa KAPEAMMIN, korostaen viimeistä sanaa tarkoituksellisesti ja käänsin vieläpä päätäni, jotta sanat olisivat kuuluneet pitemmälle, mutta ei hän tainnut kuulla. Oli jo kaukana.

Mietin sitten siinä tovin sitäkin, että taisi olla elämäni ensimmäinen kerta, kun olin vähällä jäädä pyörän alle. Kerran olen ajanut pyörällä nokkospensaikkoon, kerran ojaan. Kerran olen myös pudonnut pyörineni lekarin uima-altaaseen, kun arvioin väärin uima-altaan reunakoordinaatit sekä tasapainon lait. Kerran olen jäänyt oman pyöräni alle, kun yritin nostaa fillaria sellaiseen katossa roikkuvaan pyörätelinekoukkuun kellarissa. Pyörä rämähti päälleni. Olen minä pudonnut pyörän selästäkin esim. ajamalla kuoppaan. Ja muutaman kerran olen kaatunut pyöräni päälle (älä kysy miksi).

Tähän sopisi hienosti kuva pyörästä, mutta ei löytynyt yhtäkään. Pitää joskus ottaa sellainenkin kuva. Turvallista matkaa kaikille ja ajakaa varovasti jos kuljette pyörällä tai jollakin vempeleellä!