Tänään luovutin 26. kerran verta. Tuli taas hiton hyvä ja kevyt olo. Hemoglobiini oli 152, noussut edellisestä kerrasta 10 pykälää. Tunsin itseni tosi rrrautaiseksi. Voisinkohan olla jotain sukua hänelle? :) Suosittelen verenluovutusta kaikille, jotka haluavat antaa arvokkaan joululahjan.

Liukuportaiden mallinukke

Noin viikko sitten Stokkan liukuportaissa tyylikkään näköinen nainen hymyili ja puhutteli yllättäen. Kysyi päälläni olevasta paidasta mistä olen sen ostanut ja mitä merkkiä. Siinä sitten neuvoin parhaani mukaan naista. "Juuri tuollaisen minäkin haluaisin!" hihkui hän portaissa ja lähti naisten vaateosastolle melkein juoksujalkaa. Toivottavasti hän löysi paidan. Olen itsekin monesti halunnut tiedustella ohikulkijoiden vaatteista, mutta en ole kehdannut. Seuraavaksi taidan kysyä, sillä mallinukkena olo tuntui ihan hyvältä.

2. pikkujoulut

Tänään juhlin sitten taas (kun tämä postaus julkistuu, olen jo juhlissa). No juhlia sana on ehkä turhan voimakas, mutta juhlamielellä kuitenkin ollaan. Tiedossa on ruokaa, juomaa, esityksiä ja bändiä (lue tanssia). Ekat pikkujoulut sujuivat hyvin ja videokamera pysyi kädessä loppuun saakka kunniakkaasti. Kuvaamisen jälkeen tanssittiin rokkia loppuun saakka. No jatkoillehan sitä sitten mentiin. Jatkoilla oltiin Stadin Tähdessä, josta Tässä baarissa haluaisin olla kirjoitti osuvasti. Juuri sellainen paikka se oli...biljardipöytäkaljoineen, lasinsiruineen ja vessanseinäkirjoituksineen. Porukka niin värikästä, kuin vain voi olla; toiset juhlatamineissa, toiset vapaa-ajan vetimissä. Sulassa sovussa. Sain yllättäen merikarhun näköiseltä karvanaamalta suuren halauksen ja pusuja poskille...kaverit ihmettelivät kuka ihmeen tyyppi tuo nyt oli; "Ei aavistustakaan" vastasin äimistyneenä. Olisi pitänyt olla kamera mukana, sen verran mielenkiintoiset kasvot oli "kapulla".

Iloinen yllätys

Sain eilen ystävältävältäni erityisen ilahduttavan joululahjan. Hän oli ottanut selvää ulkomaita myöten "Hauiksen" sukutaulusta ja taustasta. Olin todella yllättynyt ja arvostan ystäväni lahjaa, sillä se tuli suoraan sydämestä. Kävi ilmi sekin, että hevosemme ovat kaukaista sukua toisilleen ja Hauis on varsinkin isänsä puolelta erittäin hyvästä ja voitokkaasta laukkasuvusta. Hauis itse ei (minun onnekseni) laukkakilpailuissa pärjännyt, mutta esi-isänsä olivat voitokkaita ja hienoja hevosia. Minun silmissäni Hauis on kuitenkin hevosista parhain ja hieno, sillä sen luonne täysi kymppi eikä sitä ole muuten laukassa kukaan heppanen vielä ohittanut :)

Hauis hyppää liinassa (v. 2004)

Ps) Laitan tänne lisää kuvia esi-isistä jos löydän :)