Yksi huippuhetki jäi tästä päivästä ikuisesti mieleeni.

Afro-opettajamme vetäisi huikeat balettikuviot kesken afroilujamme. Siinä loppuhuipennuksessa, kun tanssimme kolme minuuttia hurjaa vauhtia koko sarjaa läpi, tempon kiihtyessä ja kiihtyessä, hän alkaakin pyöriä upeita balettipiruetteja. Me teemme kiihkoisia lintuja ja hän pyörähtelee vimmaisesti ympäri ja ympäri ja ympäri. Musiikki pauhaa ja me kaikki liikumme yhä nopeammin ja nopeammin. Olisin halunnut katsoa loputtomasti tuota kiihkeää, intensiivistä kieppumista. Yhtä-äkkiä musiikki loppui. Hurjaa. Se oli totisesti huhhuhhuikean hengästyttävä hetki.

Tuli aivan hirveä halu lähteä pitkästä aikaa balettiin katsomaan piruetteja: 

..ja lisää lisää...

..ja tällaistakin