Iines kertoo blogissaan shoppailun iloista ja totesinpa äkkiseltään, että minähän se vasta olenkin varsinainen ihanneasiakas myyjälle. Olen ostanut elämäni varrella varsin kummallisia asioita, joita moni ei koskaan edes uneksuisi ostavansa. Olen ostanut hevosen, kolme huskya, VW Kuplan vm. 1963, markkinoiden ensimmäisen ilmapatjan sänkyyn (joka puhkesi), varmaankin maailman kalleimmat juoksusukat, 12-osaisen taidekirjasarjan ovelta ovelle myyjältä, liian ison kelsiturkin, johon rahani riittivät vain käsirahaan asti ja lukemattomia muita erikoisia kauppoja olen tehnyt.

 

Kuluttajana olen rento ja innovatiivinen. Käyn harvoin ostoksilla, mutta ostan yleensä sen, mikä miellyttää, katsomatta pahemmin hintaa. Minut on helppo puhua ympäri varsinkin, jos olen sattunut jo tykästymään tuotteeseen. Saatan kuitenkin perua yllättäen kaupan jos myyjä äityy liian lipeväksi tai kohtelee minua tylysti. Jaksan kuunnella myyntipuheita loputtomiin, mutta asetan "pieniä" vaatimuksia; laitan myyjän koville. Hän saa tehdä totisesti myyntityötä kanssani. Sellainen kuluttaja minä olen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viime maanantaina olin ostoskierroksella Stadissa. Se oli siitä erikoinen kierros, että en ostanut ainuttakaan vaatekappaletta tai kenkää, vaikka kävin monessa vaateputiikissa ja kenkäkaupassa. Sen sijaan ostin tyylikkään pyykkikorin Mokosta. Ostin myös pienen muistion, johon kirjoitan pulppuavia ajatuksia, joita tulee mieleen missä sattuu. Ne briljantti-ajatukset tuppaavat usein nimittäin unohtumaan, kun vihdoin pääsen paperin ja kynän ääreen.

 

Eräät urheilusukat ovat hyvä esimerkki siitä ostohulluudesta, johon olen sortunut. Savonlinnan Intersportissa nuori miesmyyjä myi minulle pienen, mutta loistavan puheen jälkeen sukat, jotka ovat muotoiltu erityisesti naisen jalalle ja niissä on kaikenlaisia juoksemiselle tärkeitä ominaisuuksia. Nuo sukat ovat ehkä suhteellisesti kalleimpia ostoksia, joita olen ikinä tehnyt. Kyllähän ne tuntuvat ihan hyviltä sukilta. Sitä paitsi niissä on kahden vuoden takuu! Ehkä teinkin hyvän ostoksen, sillä sehän motivoi juoksemaan ainakin nuo kaksi vuotta ja sitä paitsi ne sopivat uusiin juoksukenkiini täydellisesti (jotka tämä samainen myyjä minulle myi).

 

Mulle ei tule mieleen mitään ostosta, jota olisin karvaasti katunut. Jokainen ostos on ollut ilo ja riemukas kokemus. Taidekirjasarjakin on ollut ahkerassa käytössä, vaikka se maksoi maltaita silloiselle köyhälle opiskelijalle. Mutta myyjä oli kerta kaikkiaan loistava. Minulla kävi mäihä senkin suhteen, että myyjä oli kunnollinen. Ystäväni kertoi varsin ikävästä kaupanteko-kokemuksesta nuoruudessaan. Hän oli joutunut heittämään ahdistelevan ompelukonemyyjän ulos asunnostaan. Myyjä oli tunkenut jalkansa oven väliin vielä rappukäytävässä ja yritti sitkeästi sisään.

 

Hevosestakin on ollut suurta iloa, huskeista puhumattakaan. Nuo elukat ovat tavallaan pelastaneet henkeni. Isohko kelsiturkkini oli lämmin ja pehmeä, vaikka sen hihaan sittemmin repesi ruma palkeenkieli. Kupla on ollut pienoinen murheenkryyni, sillä eihän meikäläisen autonhoitotaidoilla kannattaisi kovin vanhaa autoa ostaa, vaikka auto olisi miten sympaattinen tai kaunis tahansa. Onneksi sain myytyä sen hyville ihmisille, jotka arvostivat Kuplan alkuperäisyyttä. Toivon, että he pääsevät joskus perille asti symppiksellä. Minä en päässyt. 

 

Nyttemmin olen suuntautunut yhä enemmän antiikkiin, astioihin ja pienimuotoiseen keräilyyn. Tällä hetkellä etsiskelen työhuoneeseen kalusteita. Etsiskelen kalusteita kuitenkin rauhallisesti ja harkiten, sillä mulla on tietty visio päässäni. Kuluttaminen on tavallaan jalostunut järkevämmäksi harkinnaksi iän mukana, poissa on kapinamieli ja tavaran hamstraus-halu. Silti mulla on taito ihastua vieläkin kaikkein kalleimpiin tavaroihin ja tuotteisiin näkemättä hintalappua. Mutta se taitohan voi joskus vielä olla arvokaskin. Olen myös huomannut, että eettinen kuluttaminen kiinnostaa yhä enemmän. Enkä ole koskaan sortunut piraatteihin (ainakaan tietoisesti). Levyt, DVD:t ym. ostan aina kaupan hyllyiltä. En ole yllätyksekseni myöskään mitenkään erikoisen innostunut verkkokauppojen ystävä. Kaipaan näköjään myytikontaktia. Ennen vanhaan kaupanteko olikin todella sosiaalinen tapahtuma, jossa ei kiirettä pidetty. Kauppiaan ja asiakkaan vuorovaikutussuhde oli herkkä.

 

Yhteenveto: Minun kaltaiseen kuluttajaan kannattaa ehdottomasti panostaa, sillä kuulun antoisaan segmenttiin.