Mulla meni pitkästä aikaa yöunet. Syynä ei suinkaan ollut illan loistava elokuva. Oma typerä pääni vaan miettii asioita edelle. Kuvittelee. Maalailee.

Vaikka kuinka yritin ymmärtää sellaista käyttäytymistä, en voinut olla epäilemättä jonkinlaista "salaliittoa" tai vähintään selän takana puhumista. Jokin siinä haiskahti. Ja pahasti. Jouduin hillitsemään itseni, etten olisi menettänyt kasvojani. Vai menetinkö kun hillitsin. Olisi varmaan pitänyt avautua.

Nukuin siis huonosti ja heräsin liian aikaisin. Kiukuttaa ja surettaa. Mun pää on nyt ihan sekaisin. Mokoma pääni. Vaihdoin sitten hätäpäissäni huonekalujen järjestystä. Teen sen aina, kun ärsytys ylittää ällin. Kumma juttu. Se jotenkin helpottaa.

Nyt heittelen vähän aikaa tuhkaa päälleni kunnes nousen taas täältä pimeästä nyrkit ojossa. Mulla on valta. Minua ei määräillä.

Ei ainakaan tässä asiassa perkele.

886991.jpg