Edit 7.3.2008 klo 11-12 (kai): Päästiin raikuen jatkoon! Kyllä oli mahtavaa. Mutta nyt väsyttää, sillä pitihän iloa vähän juhlistaa. Raati kehui bändimme solistia, akustista kitaraa ja haitaria.

Kolme bändiä pääsi jatkoon: me, Trainers House ja joku kolmas jota en nyt muista.
ps. Trainers Housen rumpalina oli (iiik miten söpö)
Henkka Hyppönen
:D

Edit klo 15 aikaan: Jokainen bändi esitti kaksi kilpailukappaletta. Meillä ne olivat rockabilly-bändi Matchboxin tunnetuksi tekemä Buzz-buzz a diddle it ja Beatlesin Back in the USSR. Tuomarit pitivät erityisesti tuosta rockabully-biisistä, joka sopikin solistille erinomaisesti. Lisäksi kaikki kolme jatkoon pääsijää soittivat vielä yhden lisäkappaleen, meillä se oli Rollareiden Last time. 

Ja taso oli kova! Se kolmas jatkoon menijä oli muuten Ravintola On The Rocks. Trainers´ Housen bändissä pukumiehet paukuttivat nuijilla tynnyriä. Heillä oli hurja meno ja ammattimainen ote, täytyy myöntää. Ravintola On The Rocks taas vakuutti taitavalla naissolistilla.

Mä olen ihan järkyttynyt Patrick Swayzen kovasta kohtalosta. Mies on vasta 55-vuotias. Patrick on ollut aina sellainen symppis ja mukavanoloinen filmitähti. Ja hot. Nyt pitää tosiaan uskoa ihmeisiin ja toivoa, että hän selviää tuosta rankasta sairaudestaan. Suretti niin Jussi Lammen 19-vuotiaan Mandi-tyttärenkin kuolema. Järkyttävää on nuoren ihmisen poismeno aina.

Eilen oli aivan huikean kaunis päivä. Aurinko paistoi ja lunta oli maassa. Lähdin jo kolmen aikaan töistä ja suunnistin tallille. Lähdimme Hauiksen kanssa maastolenkille. Matkan varrella tuijoteltiin sonninmullikoita ja Hauis pienessä ruunan päässään luuli hetken olevansa komea orhi, kun piti oikein kuopia maata sievää tammaa ohittaessa ja polkaista pontevasti päälle. Herra H:n pää oli upeana kaarena ja näytti varmaan varsin uljaalta, sillä pikkuinen tamma vallan riehaantui. Hauiksen ori-muistelut ovat joskus yllättävän pinnalla. Tai sitten se on vain jotain miehistä näyttämisen halua. Mistä senkin nyt taas tietää. On se vaan niin hassu hevoinen.

Ja tänään on kauhee myräkkä! Olen menossa tänne kuuntelemaan ja kannustamaan talon omaa bändiä. FirmaRock:iin. Olen lupautunut myös videokuvaamaan rokkipoikien esityksen. Nuo meidän bändin pojat eivät ole ihan eilisen teeren poikia musiikin saralla. Ovat soitelleet jo pitemmän aikaa yhdessä, erilaisissa tilaisuuksissa. Kerrottakoon, että mm. bändin komeaääninen solisti hävisi aikoinaan niukasti vuonna 1979 Suosikin järjestämässä rock-kuninkuuskissa Tony Montanalle. Eikä katkerassa häviössä lahjojen puutteesta ollut kysymys. Sääli, että musiikki on ollut ja tulee olemaan jatkossakin myös mitä suurimmassa määrin kauneus/komeuskisaa. Vaikka ei tämä meidän laulajamme siinäkään minusta Tonylle hävinnyt eikä varsinkaan karismassa. Ja mikä jumalainen ääni on miehellä. Hänellä olisi oikeasti lahjoja suurempaankin tähteyteen. Vahinko, että hän itse oli eri mieltä silloin kun hävisi. Niukasti.

Tänään siis rokki soi. Lujaa. Nyt on näytön paikka ja ensimmäinen osakilpailu. Kisa starttaa täältä Helsingistä ja matka jatkuu eri kaupungeissa pitkin vuotta. Loppukilpailu käydään ensi syksynä. Tässä ensimmäisessä osakilpailussa on mukana kuusi kovaa bändiä eri firmoista. Kannustajat ovat valmiina. Saas nähdä miten jätkille käy, pääsevätkö jatkoon. Kundeja jännitti selvästi, mutta niin jännittää minuakin! Viime vuonna FirmaRock -mestaruuden vei Mainostoimisto Taskun Pocket Company –yhtye. 

Huomenna mulla on teatteri-illallinen. Lauantaina töitä. Tässä loppuviikon liikkeet lyhyesti kerrottuna. Ensi viikolla taidan pysyä melko lailla kotosalla ja lueskella hyviä kirjoja ja katsella vaikka elokuvia. Ja odottelen Rukan matkaa, joka lähestyy ja lähestyy...

Ps. Tässä yksi ääninäyte laulavasta palomestarista v. 1980.