Voi hitto, kun tuo lapsuus alkaa kummitella jo vähän liikaa! Nyt sain käsiini kirjan, joka kertoo Pihlajamäen historiasta. Kirja on oikeastaan tarina ja muistikuvia eräistä tietyistä Pihliksen tyypeistä vuosina 1962 - 1984. Kirja on kuitenkin kuvineen päivineen taas sellainen iloinen välähdys omiin lapsuudenmaisemiin ja -muistoihin, että nostalgiseksi vetää.

Ostarin jengin minäkin tiesin, mutta en minä siihen koskaan kuulunut. Ne tyypit olivat ihan omaa luokkaasa ja hiukan pelottaviakin. Ostarilta yksi muistikuva: Kerran olin ostarilla uuden fillarini kanssa. Suunnilleen samanikäinen poika pyysi pyörääni lainaksi ja tietenkin annoin, luottavainen kun olin. Vieressä seisova tyttö sanoi, että et tule näkemään enää pyörääsi koskaan, tuo poika vie sen varmasti! Pillahdin melkein itkuun ja mietin jo mitä sanon kotona. Jäin kuitenkin odottelemaan toiveikkaana poikaa ja rakasta fillariani. Pienen tovin kuluttua poika tuli ja antoi pyöräni takaisin ja kiitti vielä lainasta.

Kirjassa on kuva lapsuudenkotini takapihan jyrkästä nurtsimäestä, joka johtaa asfaltilla päällystettyyn Pommarinmäkeen (saanut nimensä pommisuojasta). Nurtsimäki on ikuisesti mielessäni, sillä ajoin siitä fillarilla alas pihan kundien yllytyksestä. Pystyssä pysyin, mutta ei siitä mäestä kukaan muu ajanut! Kuvia on myös rakkaasta lekarista, jossa käytiin päivittäin leikkimässä, pelaamassa coronaa ja syömässä...saatanpa itsekin olla siinä yhdessä kuvassa, mutta en ole varma. Pommarinmäen alapuolella vasemmalla oli Kiilletien urheilukenttä ja oikealle johti hiekkatie pikkuisen metsän läpi, ohi pienen ja kauniin metsälammen, jota pitkin kuljettiin kouluun. Onkohan sitäkään enää olemassa?

Kakarana opin myös lähiöelämän tärkeitä sääntöjä: muiden pihoille ei ollut menemistä ja jos meni, ei saa ainakaan aukoa päätään. Meinasin nimittäin saada turpiini eräältä pojalta, kun soitin suutani "väärällä" pihalla. Kirjoittamaton sääntö oli, että leikittiin vain omilla pihoilla ja oman talon kakaroiden kanssa.

Näen joskus unia lapsuudenmaisemista. Silloin on pakko lähteä sinne paikan päälle ja katselemaan tuttuja mestoja. Nyt taitaa taas olla se hetki. Kunhan saan luettua kirjan, painun Pihlajamäkeen muisteloimaan. Jos sitten taas saisi rauhan.

328042.jpg
Kuva täältä

Liitän tähän myöhemmin kuvan nurtsimäestä ja joitakin isän ottamia kuvia Pihliksen rakentamisvaiheesta.