Hitto. Nyt se on sitten totta! Mulla on nyt ikiomat Pura Lopezit.

Niin, tällä kertaa en päässyt Ziosta ulos ilman niitä pirullisia 9-sentin korkoja, joita olen hiplannut jo pari vuotta. Istuin penkille ja sovitin niitä uskaliaasti. Saapastelin ympäri putiikkia ainakin puoli tuntia. Ylellinen, pehmeä nahkavuori hiveli sääriäni säälimättömästi. Ne takertuivat kiinni jalkoihini kuin lumotut. Ne kuiskivat viekkaasti ja luikertelivat ovelasti sydämeeni. Saappaat eivät kertakaikkiaan suostuneet enää jäämään putiikkiin. "Älä jätä meitä", ne huusivat. Olin heikko ja kuuntelin - ja sorruin. Olenhan kenkärakas.

Jouduin odottamaan vielä kokonaisen sietämättömän pitkältä tuntuvan viikon, ennen kuin sain korkounelmat haltuuni. Niihin laitettiin puolipohjat. Lopulta saapui tekstiviesti, jossa ilmoitettiin, että ne ovat valmiit uuteen kotiin. Kiidin putiikkiin heti samana päivänä hakemaan aarteeni. Tuntui taivaalliselta ja syntisen hyvältä.

Pura Lopezit voittivat tämän erän, mutta häviö oli suloinen! (Kuva tulossa!)