Eilinen päivä meni harakoille. Ihan konkreettisesti. Sellainen nimittäin tuijotteli eilen meikäläistä, kun loikoilin sängyllä. Se oli tullut terassille sadetta ja ukkosenilmaa karkuun. Istui siinä ja suki höyheniään ja siipiään kauniisti ja tuijotti minua mustilla silmillään. Ja minä tuijotin rohkeana takaisin, vaikka kaikki ne salamoinnit päässäni aiheuttivat suuria haasteita jopa silmien auki pitämiseen. Ulkona ukkosti, mutta päässäni salamoi paljon komeammin. Kärsin kuin nainen ja tuijotin harakkaa.

Katselin siinä sitten mielenkiintoisen elokuvan. Kreikan jumalat Zeus ja Hera pelaavat siinä ihmispanoksilla suurella jumalien pelipöydällä ja katsovat ihmisiä (pelin kulkua) lähteen pinnasta kuin nestekidenäytöltä. Filmi oli vanha ja vähän huvittava, mutta sopi oikein hyvin raihnaiseen kuntooni. Lopussa oli mainio miekkataistelu. Maasta nousi luurankoarmeija, jota vastaan filmin sankari taisteli urhoollisesti. Olen aina ollut vähän heikkona miekkailu-kohtauksiin. Se on niin miehekästä ja uljasta. Nyt kyllä vähän nauratti, kun sankari lävisti miekallaan luurangon kylkiluiden välistä ja luuranko lyyhistyi siihen paikkaan...! heh. Mutta hieno seikkailu se oli. Joo. Myöhemmin illalla katsoin Taivaansilpojan, jossa Sharon Stone ja William Baldwin ovat kiihkeitä. Todella kiihkeitä! Sharon Stone on upea. William Baldwin on...uh...hengästyttävä.

Edellinen ilta oli onnistunut ja kuten varmaan arvaatte, ei jäänyt pariin lasilliseen. Baakarin Happy Hour on hieman vaarallinen illan aloituspaikka. Sieltä suunnistimme Meccaa kohti, mutta se pahus oli kiinni. Menimme sitten Vian viehättävälle terassille punaviinille. Mama ei päässyt tällä kertaa mukaan, mutta Marin ja Donna pääsivät. Myöhemmin Sorvityttökin liittyi seuraamme hetkeksi. Myös Marinin Mies saapui paikalle. En yhtään ihmettele miksi Marin kehuu Miestä. Mukava ja hauska ja miehekäs ja kiltti. He ovat ihastuttava pariskunta. Saimme myös seuraamme Miehen kaksi intialaista työkaveria. Olimme siis aika värikäs ja iloinen seurue. Lopuksi istuksimme vielä William K:ssa, pienessä ja kotoisassa pubissa, jonka pöydillä on ihanat blyyshi-pöytäliinat. Sellainen iloinen pyörähdys oli siis loman aloitukseni. Hyvässä seurassa. Paljon naurua ja ääntä. Kiinnostavaa oli myös se, että kukaan ystävistäni ei ollut aikaisemmin nähnyt toisiaan. 

Tänään menen taas lenkille. Tuntuu oudolta, että ei tarvitse kuukauteen nousta aikaisin töihin! Ei sitä vielä oikein edes tajua.