Tänään puhalsi raaka tuuli vasten kasvoja, tunki läpi takin ja villapaidan, suoraan luihin ja ytimiin. Juoksin (taas) junalle ja ehdin nähdä vain viimeisen vaunun takaikkunat. Siihen laiturille jäin sitten tutisemaan ja kiroamaan. Tajusin siinä, että kännykän kelloni on ollut koko ajan ainakin kaksi minuuttia myöhässä.

Eivätkä nekään tutinat riittäneet. Siellä missä olen töissä, tuulee aina. Ja kun tuuli on muualla viiltävä, tuulee siellä erittäin viiltävästi. Niin tänäänkin. Mulla on hirveän herkkä iho, varsinkin kasvojen iho. Kylmällä tuulella kasvoni paleltuvat hetkessä. Olen kärsinyt siitä koko ikäni. Miedommassa tuulessa sen sijaan voin tallustaa ihan normaalisti ja nautin jopa tuiverruksesta ja myrkyistä. Mutta tänään en nauttinut ollenkaan.

Tina on ehdottoman raskaana. Sen maha on paisunut ja pullottaa pennuista. Maanantaina 26.11. on laskettu aika, jolloin pentujen pitäisi putkahtaa ulos. Eli ihan kohta! Kerron sitten lisää ja luvassa on kuvakavakaadia pennuista. Varoitan jo etukäteen: kohta blogini on pelkkää pentua.

Huomenna menen systerin kanssa uimaan. Tässä lähellä on pieni uimahalli, jossa voi uida ja saunoa melkein yksinään. Kun sinne menee n. tuntia-puoltatoista ennen sulkemisaikaa, saa olla ihan itsekseen ja rauhassa. Olo on kuin yksityisessä kylpylässä. Meillä on muutenkin puhuttavaa ja nyt on mun vuoro tukea systeriä. Sillä viikolla kun Jokelan surmat tapahtuivat, kuuli siskoni hyvin ikäviä uutisia. Nyt on minun vuoroni tukea ja kuunnella.

Mutta muuten elämä jatkuu entisenlaisena. Pikkujouluja on kolmet tiedossa. Yhdet firman, toiset osaston ja kolmannet pienimuotoiset ystävä-pikkujoulut. Sovimme Marinen kanssa, että katsotaanpa mihin lasillinen glögiä meidät vie...