Edit ma 21.5.2007 klo 15 paikkeilla: Nopea selostus eilisen illan tapahtumista:

Kaikki sujui hyvin. Kuvasin ensin kovassa viimassa kutsuvieraat, kun he saapuivat ja kättelivät isäntäväen. Puolisen tuntia siinä meni. Sitten sisälle kuvaamaan keskusteluryhmiä. Liikuin taustalla enemmän tai vähemmän huomaamattomasti. Jotkut selvästi halusivat poseerata, toiset eivät noteeraneet minua mitenkään.

Valokuvaajan työ on aika yksinäistä. Muutama tuttu sentään oli joukossa omasta talosta ja oman talon bändin pojat! Bändin kanssa menin syömään ulos. Hrr siellä oli kylmä, mutta ruoka oli herkullista. Kun menin kahvia hakemaan, tultiin minullekin jutustelemaan ja kyseltiin olenko median edustaja. heh. Nimilapusta luin, että hän oli Kuwaitista. Pääsin bändin poikien kyydissä autolleni. Roudasin jopa muutamia kamoja korkkareissani. (Musta tulis hyvä bändin jäsen jos osaisin soittaa). Oikein mukavat juhlat ja nopeasti silmäiltyäni kuvat, on joukossa muutama oikea helmikin. Mua pyydettiin myös tämän iltaisiin kekkereihin kuvaamaan. Lupauduin. Tänään siellä on joku muu bändi, joka soittaa jazzia. Tuttuja siis vielä vähemmän. Harmi, kun en voi laittaa yhtään kuvaa tänne blogiin värikkäistä illallisvieraista. Se ei olisi kai oikein soveliasta.

I´m just a lonesome photographer....

Aurinkoinen aamu masensi, sillä olisin voinut hyvin pitää vapaapäivän. Mutta kun on muutama työ, jotka tällaisena hiljaisena päivänä voi kätevästi hoitaa, ajattelin tulla töihin. Aurinko paistoi ilkkuen. Tänä aurinkoisena aamuna, niin kuin melkeinpä jokaisena aamuna, ajattelin taas mitä jännää tänään tapahtuukaan. Heitin toiveen ilmaan, varmana ja toiveikkaana. Mitä meninkään tekemään!

Aamupäivällä soi puhelin. Outo nimi näkyi puhelimessa. Hän esitteli itsensä hauskasti ulkomaalaisittain korostaen ja jatkoi: "Olisi kuvauskeikka tiedossa, sunnuntaina ja maanantaina. Kansainvälinen kongressi. Onko talossa valokuvaajaa, lyhyellä varoitusajalla?" Yritin ensin ehdotella viestinnän ihmisiä, mutta tämä henkilö oli jo kai päättänyt, että valokuvakerhon vetäjänä mulla on taitoja tarpeeksi. Voih. Mähän olen vain harrastelijakuvaaja, välillä en sitäkään. Tämähän on ihan pikku kerho vaan...toisaalta olin mielissäni ja sydän pampahteli jo innoissaan. Lupasin tulla. Voi jee. Mihin olen taas työntämässä päätäni. No, olihan tässä nyt tilaisuus kokeilla taitojaan ja saada uusi jännä kokemus. Ja hyvää ruokaa! Mutta kyllä rupesi jännittämään. Nyt vain pää kylmänä Angela! Ja sitten iski toinen ongelma. Mitä mä laitan päälle?

No, tällaista jännää sitten voi tapahtua, kun laittaa ajatusenergiat eteenpäin. Pitäisi aina miettiä, onko valmis toiveisiinsa? Kai mä sitten olen. Huhheijaa. Mutta mitä mä laitan päälle?