Baaritiskillä

Jätkä nojasi tiskiä vasten tai oikeastaan se suorastaan röhnötti baaritiskin päällä. Sen kasvot nykivät ja silmäluomet roikkuivat puolessavälissä silmiä, kuin eivät olisi osanneet päättää kumpaan suuntaan pitäisi liikkua. Suusta valui melkein kuolaa. Hyi hitto, katselin näkyä irvistäen ja kierähdin baarituolissani toiseen suuntaan.

Katseeni osui kundiin, joka oli pukeutunut viimeisen päälle. Se jutteli varmaankin kavereittensa kanssa. Välillä ne röhähtivät nauruun, mikä sai varsinkin gimmojen päät kääntymään ja hymyilemään. Kundi näytti ihan siltä Juhanahelmenkalastaja-pelleltä, joka saa mut voimaan pahoin, mutta jotenkin tän jannun tyyli ja varmuus sai jalat makarooniksi. Wau, mikä rotukarju. Mittailin tyyppiä päästä varpaisiin ja valmistelin jo mielessäni puheenaihetta, jolla saisin sen kiinnostumaan. Pitää keksiä jotain fiksua, ettei se luule, että olen joku pahvipää, järkeilin. Pyydän sitä tanssimaan, kunhan dj tajuaisi vihdoin vaihtaa sävellajia rapistä balladiin tai voisinhan yrittää flirtata kauempaa jos se vaikka tulisi itse pyytämään. Niin olisi parempi, päätin. Heitin vielä tilauksen baarimikolle ja kahmaisin tuopin käteeni.

Juuri, kun olin onnistumaisillani katsekontaktiin komistuksen kanssa, tunsin jonkun tarttuvan käteeni. Se tiskillä roikkuva renttu rutisti kättäni niin, että siihen sattui. Päästä irti, älähdin ja yritin ravistella ällön pois kimpustani. Jätkä ei päästänyt irti – päinvastoin tiukensi vain otettaan. Se ei saanut edes sanaa suustaan vaan örisi jotain. Musiikki pauhasi ja tanssilattia notkui jengistä, dj huusi biisien väliin stooria ja aloitti hitaat. Voi hitto, manailin, just mun tuuria. Päässä kohisi, vaikka en ollut juonut vasta, kuin pari tuoppia vai moneskohan tämä nyt olikaan. Nyt olisi keksittävä jotain ja äkkiä, mikä saisi ei-toivotun tyypin unohtamaan aikeensa olivat ne sitten mitä hyvänsä ja häipyisi lopullisesti näköpiiristäni. Komistus tanssi jo jonkun blondin kanssa.

No ehdin vielä hurmata sen, eihän kello ole vielä lähelläkään pilkkua – vai onko? Hermostuin lopullisesti repimiseen ja valmistauduin rääkymään kännikalalle vaatimukseni. Vedin syvään henkeä aloittaakseni karkoitusryöpyn. En ehtinyt pidemmälle. Jätkä putosi lattialle niin, että kolisi vetäen minut kaljatuoppeineni mukaansa. Nousin lattialta niin nopeasti, kuin pystyin, heilautin hiukset pois silmiltäni ja huiskin lasinsirpaleet kauemmaksi. Väänsin naamalleni hymyn, joka ei koskaan jättäisi pulaan ja purjehdin naistenhuoneeseen katsomatta taakseni. 


228517.jpg
Kuva elokuvasta Barfly (Mickey Rourke, Faye Dunaway)
http://www.chud.com/index.php?type=dvd&id=1360

HUOM. Tämä oli siis verbiharjoitus, fiktio, keksitty juttu, jonka kirjoitin äidinkielen tunnilla. Se ei ole katkelma omasta elämästäni! Eikä mulla ole mitään Juhana Helmenkalastajaakaan vastaan...mutta yksi asia on totta; hymy ei petä yleensä koskaan :D

22.10.2006: No en minäkään jaksanut laskea verbejä, aika monta niitä on!