Viime viikonloppu oli aika värikäs ja mielenkiintoinen. Perjantaina kaaduin väsyneenä sohvalle loikoilemaan ja katsomaan Conan Barbaaria (ties monennenko kerran), mutta lauantaina lähdin liikenteeseen juostuani ensin koirien kanssa kolme lenkkiä erilaisissa maastoissa: Ladylike-lenkki pehmeillä poluilla Tinan kanssa,  Mörrimöykky-lenkki vaihtelevassa ryteikkömaastossa Jedin kanssa ja Neliönmuotoinen lenkki lähiteillä Pimun kanssa.  Nuuh ja puuh.

Sitten Suihkun kautta baanalle. Hyvin italialaisissa pizzan ja pastan tuoksuisissa tunnelmissa, Il Duetto-ravintolassa katseltiin Donnan kanssa kauniita Sasa Tkalcanin valokuvia Roomasta. Upean väriset kuvat sopivat ravintolaan kuin oliivit pitsaan. Koko ravintola oli täynnä värikkäitä italialaisia asiakkaitakin. Sattui olemaan Italian kansallispäivä tai vapautumisen päiväkö se oli. Tuli voimakas tunne, että ollaankin oikeasti Italiassa. Roomassa maistelemassa herkullista pastaa ja siemailemassa sisilialaista punaviiniä. Tämä vain puuttui.

Ravintolakeikan jälkeen käytiin hörppäämässä tuopilliset Rotterdamissa ja sieltä kiiruhdimme Tavastialle ihmettelemään Suomi-heviä (taimitäsenytonkaan...Kotiteollisuuden musiikkigenrestä en tiedä enkä uskalla edes veikata, sillä Hynynen on vastannut jollekin fanille tällä tavalla: "Edelleenkin: myö ei olla mitään metallia. Vituttaa nää pankkitoimihenkilöt, jotka eivät erota kyynärpäätä perseestä.") Kotiteollisuuden muodossa. Sain aivan viime tingassa liput keikalle. Lauantaina klo 14 tarkemmin sanottuna, kun kaksi lippua oli lunastamatta Tiketissä. Kyllä soittelinkin niiden peään! Meillä kävi siis mieletön tsäkä. Keikalla oli myös Tuomas Holopainen mukana. Ja toiveeni toteutui. Pojat soittivat lempibiisini "Satu Peikoista". Viskoin päätä Tuomaksen kanssa kilpaa ja nyt on niska vieläkin hiukan hellänä. Mahtava oli kuitenkin tunnelma Tavastia-klubilla ja luulen, että Hynynen oli myös hienoissa fiiliksissä, koska heitti paidan pois loppuhuipennuksissa ja esiintyi pelkät rintsikat päällään! Aika rohkeeta.

Että oli nyt mitä tahansa musaa niin mielettömän hyvän keikan vetivät nuo Kotiteollisuudet. Kiitos.

Ja lopuksi se ihana satu peikoista. Kaunis lyriikka ja Hynysen mörinä on jännittävä yhdistelmä.

Ja vielä aiheeseen epäsopiva, mutta pärskähtelevä lopetus tähän: Muistakaa hyvät ihmiset peittää suu kun aivastelette!