Kyllä tästä pitää nyt tehdä ihan oma postauksensa. Nimittäin Johnny Cashin ja June Carterin alkutaipaleesta kertovasta leffasta Walk The Line, jonka katsoin eilen ja mykistyin taas ihastuksesta. The Man in Black inspiroi ja lumosi.

Hello I´m Johnny Cash!

Eihän se mikään suurspektaakkeli tai klassikko ollut - eikä varmaan ihan todenmukainen elämäntarinakaan, mutta tunteita nostattava ja riipaiseva rakkaus/musiikkielokuva kyllä. 

Walk The Line on selviytymistarina köyhästä maalaispojasta arvostetuksi taiteilijaksi. Kertomus Johnny-pojasta, joka halusi eniten miellyttää omaa isäänsä; sai kyllä yleisön hyväksynnän, mutta katkeruuuden kuristama isäpappa oli viimeiseen asti kova ja kylmä lahjakasta poikaansa kohtaan. Johnnyn hyväksymisen janoa oli miltei vaikea katsoa. Oikein sydämeen sattui. Tarinan onnellinen puoli oli June Carter, joka kirjaimellisesti pelasti laulajan huumeista. Johnnyn lukuisat kosinnat kaikuivat kuuroille korville, mutta vihdoin June suostui Johnnyn vaimoksi.

He elivät yhdessä kuolemaansa asti tehden musiikkia. Olen heikkona tällaisiin elämää suurempiin rakkaustarinoihin. Mikäli leffa olisi ollut täydellinen, olisi siinä ollut vielä enemmän musiikkia ja Johnnyn hienoja biisejä. Klassikot Folsom Prison Blues ja Cry Cry Cry kuullaan kyllä ja upea Jackson-duetto ilahduttaa erityisesti. Ja olihan siinä katkelmia esiintymisistäkin (helmiä) ja paljon rytmiä. Itse asiassa leffa alkaa rytmillä, joka johdattaa katsojan vankilaan ja josta varsinainen tarina sitten alkaa. Sivusta saa seurata sen ajan aloittelevien tähtien kuten Elviksen ja Jerry Lee Lewiksen kohellusta, jotka yllätys yllätys olivat Johnnyn kanssa samalla kiertueella.

Näyttelijät Joaquin Phoenix ja Reese Witherspoon olivat uskottavia jopa laulutaidoiltaan ja ulkonäöltään aivan kuin esikuvansa. He lauloivat itse biisit ja hyvinpä vetivätkin. Sanoisin, että näyttelivät elämänsä parhaat roolinsa tässä elokuvassa! Voi olla, että tämä tarina on vain pieni osa Johnnyn oikeasta elämästä, voi olla jopa vääristeltykin, mutta minä en siitä piittaa. Kyllä tässä on yksi elämäni leffoista. Ja päässäni soi nyt tietenkin muutaman päivän Johnny Cash...suosittelen kaikille Cash-faneille!

307258.jpg

Ps.) Leffa innoitti sen verran, että aion lukea Cashin kirjoittaman kirjan "Omin sanoin". Sittenpähän tiedän, miten tarina oikeastaan meni :)