Olin päivällä koirien kanssa lenkillä metsässä. Pulkkakyydissä. Seurauksena punaiset posket ja hiton hyvä olo.

Ilman Tinaa valjakko meni välillä vähän vallattomasti, välillä ojienkin kautta, yli kivien ja kantojen, keveästi jolkotellen etenimme metsäpoluilla ja lujempaa kyytiä pururadalla. Maisema oli kuvankaunista. Ja koirat nauttivat täysillä.

Mene! Oikea! Vasen! Seis! Takaisin! Selvitä!

Koirien meno on yleensä mutkatonta yhteistyötä. Ne ymmärtävät käskyt. Tina johtajana valvoo valjakkoa ja kuuntelee tarkkaan tottelee käskynantoa. Muut koirat seuraavat esimerkkiä mukisematta. Nyt ilman johtajaa käskyt sai sanoa moneen kertaan ja ohjata kädelläkin. Mutta eteenpäin mentiin mukavasti.

Että ne koiruudet ovat mainioita. Katsokaa vaikka pulkkakyytiä ja kuinka seisseis kaikuu kuuroille korville :)