Olen taas taistellut läppärini kanssa. Nyt tilanne on niin kriittinen, että kovalevyni alkaa paukkua. Kuvia on kasaantunut niin paljon, että pitää tehdä jotain asian hyväksi. Hätäkeinona ostan ensimmäiseksi lisätilaa ja alan pikku hiljaa järjestellä tiedostoja ja kuvia. Mutta se siitä.

Tulin runsas tunti sitten lenkiltä, sateelta tuoksuvasta metsästä. Nautiskelin lintujen liverryksestä ja viileästä tuulenvireestä. Tinan kanssa tehtiin siis virkistävä lenkki. Aikaisemmin, n. viikko sitten kun olin Jedin kanssa samoissa paikoissa lenkillä, kohtasin mielenkiintoisen ilmiön. Jedillä on tapana hypähtää ojiin vilvoittelemaan ja nytkin se veti minua innokkaasti ojaa kohti. Ojan vierellä seisoi kolme poikaa jutellen vilkkaasti. Pojat olivat n. 10-12 -vuotiaita. Yksi heistä oli pitempi ja ehkä vanhempi muita. He hiljenivät heti, kun lähestyimme ja jäivät tuijottamaan, mutta eivät liikahtaneetkaan lähteäkseen pois. Heillä oli ihan selvästi jotain jännää tekeillä, ilmeistä päätellen. Lähestyimme poikia. Jedi hyppäsi ojaan, mutta hätkähti äkisti jotain ja jäi seisomaan niille sijoilleen. Pojat olivat jo ihan pakahtumaisillaan ja liikahtelivat levottomasti. Moikkasin heitä ja silloin alkoi puhetulva. Pisin poika kertoi hyvin tomerasti, että ojassa oli kymmeniä sammakkoja. Eihän siinä mitään ihmeellistä ole, ajattelin. Sammakkoja on ojassa aika usein. Mutta ihmeellistä siinä oli se, että sammakot olivat kaikki KUOLLEITA, selitti poika kiihkossaan. Siellä oli myös kutua niiden sammakoiden seassa, kuulemma. Ihmettelin ja päivittelin siinä sitten poikien kanssa sammakoiden kohtaloa ja katselimme niiden kuviokelluntaa. Pojat olivat mitä ilmeisimmin tutkineet niitä tarkemminkin, sillä tiesivät sanoa sammakoiden ´kainoloissa´ olevan jotain punaista. Verta! Sammakkojen joukkomurha. Traagista. Siinä ne killuivat vatsat ylöspäin, raajat leväällään surkean näköisinä möykkyinä. Poikien mielestä se oli varmaankin suunnattoman kiehtova näky, sillä heidän silmänsä suorastaan välkkyivät. Jedikin siis huomasi heti kuolleet räpyläjalat ja ihmetteli poikien lailla mokomaa näkyä. Poikien päivä oli varmaan täydellisistä täydellisin tuon huiman löydön tehtyään. Minä ihastelin poikien intoa ja sain erityisen hyvän mielen, vaikka surin tietenkin sammakkojen kovaa kohtaloa. Mikä lieneekin ne tappanut. Hmm.

Huomenna menen hevostapahtumaan katsomaan ja kuvaamaan M:aa, joka ratsastaa friisikatrillissa. Friisiläiset ovat upeita hevosia. Siellä on ohjelman mukaan myös hevosten jalkapalloa! Sellaista kivaa siis tiedossa.

Ja tänään olen tavannut myös erään blogilaisen. Ensimmäinen blogitapaamiseni. Hurjaa.

Tässä kuvia toiselta metsäreissulta Pimun kanssa:

Ojan mutkia

Juuret

Käkkyrä

Pimu