Tänään sain syntini anteeksi. Tai ainakin luulen niin. Vielä tänäkään päivänä en kylläkään tiedä miksi minua rangaistiin. Enkä vieläkään ymmärrä mistä kaikki alkoi. Mutta tänään, kun hän puhui minulle ja hymyili, otaksun, että olen saanut vihdoinkin anteeksi. Eikä "mykkäkoulua" kestänyt kuin 1,5 vuotta!

Ihmissuhteet ovat joskus mutkikkaita. Hyvässä lykyssä voi koko ystävyys kaatua väärinkäsitykseen tai onnettomiin yhteensattumiin. Jos toisella osapuolella on vielä vaikea prosessi menossa, voi vähäpätöinenkin asia saada ällistyttävät mittasuhteet. Siksi olen täällä blogissani joskus kommentoinut, että eläinten kanssa on paljon helpompaa! Puhumallahan asiat selvitetään, mutta kaikkien kanssa EI VOI puhua. Ei kerta kaikkiaan voi. Olen toisenkin kerran joutunut omituisen käytöksen kohteeksi. En silloinkaan tiennyt mitä on tapahtunut. Noin vuoden kuluttua minulta pyydettiin anteeksi. En jäänyt katkeraksi, mutta välillä tuli itku, kun en ymmärtänut mistään mitään. Mitä pahaa olin tehnyt!

Tämä henkilö, jonka mustalla listalla olin nyt toista vuotta, on harvinaisen erikoislaatuinen ihminen. Hän on mukava, kaunis, älykäs, pätevä ja muutenkin hyvä ihminen. Mutta. Kun hän suuttuu, on äärettömän vaikea tietää mitä siitä seuraa. Se on suorastaan pelottavaa ja kammottavaa! Olen ollut hänen ystävänsä jo monien vuosien ajan. Olemme aina jutelleet yksityisistä asioistamme keskenämme ja jakaneet huolemme. Yhtä-äkkiä ystävyytemme oli karilla. Silmänräpäyksessä en ollut mitään. Hetkessä olin kuin roskakasa, jolle ei edes kannattanut suuttua saati sitten puhua tai mitään. Mieluummin olisin kestänyt vihan, haukkumiset, huutoryöpyt, hiuksista repimisen, turpaanvedon tai ihan minkä muun tahansa karmean kidutuskohtalon, kuin totaalisen kylmyyden. Hän tiesi sen ja käytti tehokkainta asetta. Oli kuulkaas melko jäätävä tunnelma. Suorastaan hyytävä. 

No, kuten sanottu. Tänään sain viimein anteeksi. Nyt on suuri paino pois sydämeltä. Painava taakka hartioilta on hävinnyt. Kun vain tietäisi, mistä helvetistä kaikki oikein alkoi!!