Surullinen tapahtuma.

Niin on Ari. Mä olen järkyttynyt.

...

Täysin tyhjä takki... =/

Hiljaiseksi kyllä pistää :( mulle tulee mieleen tästä yksi tapahtuma, mutta en tiedä voisiko siitä kirjoittaa. Olen ollut lähellä tällaista samanlaista tilannetta...se tuli heti elävästi mieleen.

Kaunis ele, tuo kynttilä. Mä haluaisin toisaalta kuulla sun kokemastasi tapauksesta, mutta toisaalta se voisi olla liian ahdistavaa. Jokelassa riittää ahdistuksen aihetta pitkäksi aikaa.

Suomi on harmaa. Surua. Kysymyksiä..

”Tuliko juutalaisten kärsimys Hitlerin vainoissa Jumalan vai Saatanan kädestä ?” kysyi hiljattain eräs epätietoinen nettipohdiskelija.

Kärsimys synnyttää usein miksi-kysymyksen. Niin Jokelan koulun murhenäytelmäkin.
Emme voi omin voimin ymmärtää paljoakaan kärsimyksen salaisuudesta.

Raamatun mukaan Perkele on valheen isä, ks. Luuk.4:1-13,joka tekee omaa tehtäväänsä.Elävä Jumala määrää ajan ,paikan ja rajat kärsimyspolkua kulkevalle.Vaan mitä pieni ihminen lopulta ymmärtää kummankaan teoista? Sillä Saatana pukeutuu valkeuden enkeliksi ja eksyttää, jos mahdollista, valitutkin.

Eikö Saatana houkutellut valtaa janoavan Hitlerin rikkomaan kaikki Jumalan käskyt ja ehkä selvimmin sen viidennen: ”Älä tapa”.
Valta,maine ja kunnia kiehtovat karmaisevallakin tavalla. Kuten Jokelan nuoren tappajan You Tube video osoittaa. Ikävää luettavaa oli myös eilen Iltalehdessä julkaistu nuorukaisen sairaalloinen viesti.

Harvat meistä pystyvät vastustamaan Perkeleen kullankimalteista kutsua ,mikäli siihen tarjotaan mahdollisuus. Ykkönen pitäisi olla keinoista välittämättä kuten kyseenalaista kuuluisuutta saanut Lordi tai hiihtäjiemme surullinen doping-jupakka osoittavat.


Pieni kynttilänliekki valaisee hiukan harmaata päivää. Se muistuttaa että elävä Herra voi parantaa särjetyn ihmisen sydämen ja sitoa hänen haavansa.

Siksi Jokelan koulun murhenäytelmästä selvinneet ihmiset ja heidän läheisensä muistakoon Jumalansa murheen, surun, vihan ja epätoivon päivinä. Sinä,joka olet kuullut ja nähnyt väkevän Jumalan tekoja kärsimyksen keskellä,voit kiittää: "Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, Hän tuli minulle Palastajaksi".

Iines, voisin ehkä kertoakin. En ole ollut keskellä tulitusta tms., mutta tuollainen samanlainen tragedia olisi voinut olla mahdollista kerran koulussamme...se on hyvin murheellinen tarina.

Mikko: Tässä murhenäytelmässä ei ollut voittajia. Pieni ihminen ei voi tosiaan käsittää...!