Tässä välissä voisi pohdiskella syvällisiä. Mennä niinkin syvälle, kuin naisellisuuden äärirajoille. Elokuvateatterissa menee nyt elokuva teinikuningatar Marie Antoinettesta, joka oli kuuluisa ylellisistä elämäntavoistaan, huvittelunhalustaan ja tuhlaavaisuudestaan sekä myöskin naisellisuudestaan.

Naiseuteen on varmasti ainakin jossakin määrin kuulunut itsensä kaunistaminen. Eri aikakausina ja eri kulttureissa keinot ja tavat vain ovat erilaisia. Joissakin kulttuureissa ihannoidaan rintoja toisissa takapuolta ja kolmannessa pieniä siroja jalkoja jne. Naisellisuuden käsite on yhdistetty usein pehmeyteen ja sirouteen. Nainen on myös osannut käyttää naisellisuuttaan hyväkseen - naisellinen viehätysvoima voi olla vastustamaton yhdistelmä. Miesparkoja on kautta aikojen jujutettu milloin milläkin naisellisella keinolla.

Mutta mitä oikeastaan on naisellisuus? Mikä on naisellista? Onko se pitkät kiharat hiukset, kurvikas vartalo, pehmeys, äidillisyys, myötätuntoisuus, itsenäisyys, rinnat, ujous, trendikkyys, keimaileva, korkokengät, miehen vastakohta, suloisuus, kukkamekko, kohtalokas katse...vai mitä?