Kankku, ahteri, hanuri, peffa, pakarat, takamus, perse, peppu, takapuoli...niin, rakkaalla pakaralla on monta nimeä. Takapuoli on insiproinut minua muutaman kerran matkoillani. Innostuin kuvaamaan patsaiden pakaroita melko vahingossa ja viattomasti. Jokainen näistä takapuolista on ehkä kuitenkin kuulunut jollekin elävälle mallille. Siksi ne ovat tavallaan enemmän kuin patsaspeppuja. Olkoon tämä ylistys ihmiskeholle, kuvanveistolle ja muodokkaille pakaroille. Lupaan näitä pepukkaita lisää, vaikka ette tahtoisikaan.

Ensimmäiset pakarat kuvasin Roomassa. Siellä niitä pakaroita riittikin ja  siellä pakaroiden kuvaaminen tuntui myös hyvin luonnolliselta jostakin syystä. Nämä pakarat ovat olleet varmaan urheilijan, sillä niissä on voimaa ja ulottuvuutta. Melko muhkeat.

Roomalainen herkkupeppu

Toista oli kuvata seuraavat pakarat Helsingin keskustassa. Kolmannen sepän peppu oli tähtäimessäni. Tämän korkealla olevan pepun kuvasin pokkarilla vaivihkaa ohimennen, hieman ujona, sillä Suomessa pakarat ovat yleensä piilossa ja jotenkin pyhemmät kuin italiaiset pakarat (hihhi). Nostin kameran nopeasti ilmaan, tähtäsin ja naks. Nopea vilkaisu ympärille. Näkikö kukaan. Sininen taivas ei paukahtanut eikä kukaan tuijottanut. huh.

Kolmannen sepän pakarat

Varsovan keskuspuistossa tähtäilin jo paljon rohkeampana istuvaa miespatsasta. Takaapäin tietty. En edes käväissyt patsaan etupuolella. Valtava patsastakamus istui siinä silmieni tasolla ja räpsin häpeilemättä kuvia joka suunnalta kuin lumottuna. Opas vei jo ryhmääni kaukana edessäpäin kunnes havahduin ja juoksin heidät kiinni.

Varsovan peppu

Venäläisen pepun kuvaaminen oli taas ujompaa ja vähällä epäonnistua. Kävelin Eremitaasissa tämän pepun ohi monta kertaa, sillä en kehdannut sihdata siinä takapuolen takana pitkää aikaa. Oli jotenkin sellainen tunne, että siellä ei sovi peppuja kuvata. Joka kerta kuva joko heilahti pahasti tai ihmisiä tuli eteen tai jotain muuta tapahtui, etten saanut haluamaani kuvaa. Näytti jo erittäin epätoivoiselta tämän takamuksen saanti kuvagalleriaani, mutta lopulta sain näpättyä kuvan kauempaa. Kuvan tarkkuus tosin heilahti takaseinään hämärässä taidegalleiassa, mutta toisaalta patsaan epätarkkuus miellyttää silmää ja on häveliäisyydessään omiaan herättämään intiimin tunnelman ja voisi jopa kuvitella, ettei kyseessä olekaan patsas.

Venäläinen peba

Ja vielä kahdet Pietarin pakarat ihan vaan tasa-arvon vuoksi.

Naiselliset pakarat