Kekkeröintiaika lähestyy. Pikkujoulujuhlia on tiedossa meikäläiselle parissakin paikassa. Olen myös ilmoittautunut pariin mielenkiintoiseen konserttiin, muutamaan teatteriin ja yhteen oopperaan. Loppuvuoden kalenteri on aikas täynnä nyt.

Pikkujoulut voi jättää väliin, mutta Ryhmis goes acoustic-ilta on Must. Olisin hirveästi halunnut nähdä ja kuulla Pauli Hanhiniemen esityksen, mutta se myytiin loppuun ennätysajassa. On tyydyttävä Iiro Rantalan ja Heikki Salon yhteiskeikkaan. Se on varmasti melkein yhtä antoisa. Hanhiniemi olisi vaan ollut niiiiiiiiiin kiva nähdä livenä. Kaikkea vaan ei saa vaikka kuinka haluaisi. 

Toinen musiikkikeikka on parhaimmassa klubissa eli Tavastialla. Siellä irroittelee  neljä suomirokkaria: Kauko Röyhkä, Jarkko Martikainen, Samae Koskinen ja Matti Johannes Koivu . Aika päheetä. Tämän päivän Metrossa oli muuten juttua Jarkko Martikaisesta. "Hyvää elämää" toivottelee hän aina keikoillaan kaikille kuulijoilleen. Kiitos samoin Jarkko!

Syksyn Teatterianti on seuraavanlainen. Ensin rynnistän Ryhmikseen. Siellä esitetään "Harmonia", joka on jatkoa näytelmille "Paniikki" ja "Kaaos". En ole nähnyt noita aikaisempia juttuja, mutta kaipa tämä kolmas osa aukeaa ilman niitäkin. Näytelmän teemana on elämä, pelot, tunteet, ystävyys ja rakkaus. Aika peruskamaa siis, mutta niin. Odotan innolla SITÄ elämänohjetta, miten tämä hiton elämä pitäisi elää. Antaisiko näytelmä vastauksen siihen mietin ma.

No jos en saa harmonisen elämän helmasta kiinni, niin ehkä seuraava näytelmä avaa uusia ovia johonkin aivan muuhun. "Mielipuolen päiväkirjassa" päästään varmaan hyvinkin mielenkiintoisiin sfääreihin. Siitä kertoo Martti Suosalo ihan monologisesti ja uskon, että Suosalo on aika uskottava mielipuoli. hmm mielipuolinen elämä houkuttaisi kyllä. Ehkä saan ohjeita.

Mutta kenties sittenkin kolmas näytelmä "Nainen ja anjovis" toden sanoo ja pahanmakuisesta anjoviksesta (yäk) saan vastauksen kaikkeen: "Letkusuulakkeen aika" tai "Mää ostin kumiankan" kuulostavat ihan mun jutuilta. Samperi jos anjoviksesta aukeiskin onni! 

Hurjaksi kulttuurisyksyn lopuksi on vielä oopperaa. Surullisen kaunis tarina vedenneidosta nimeltä "Rusalka". Tuo kaunis kalanpyrstöinen nainen kaihoaa lammesta maan päälle, mutta huonostihan siinä käy. Oopperassa käy aina huonosti vähintään yhdelle tyypille. Kävin katsomassa äskettäin Rigoletton ja siinäkin kävi huonosti naiselle nimeltä Gilda. Meni rakastumaan pahimman laatuiseen naistenmieheen ja tietäähän sen miten siinä käy.

Oopperassa loppu tulee hitaasti, mutta suloisesti laulaen.


Yksi lempibiisejäni on tämä Rauli Bäddingin "Kauas pilvet karkaavat". Tekisi mieli sanoa lyriikan mukaisesti: "Niin minäkin."

ps. tjaa pitäisköhän vaihtaa syksyisempi sivupohja