Perjantai oli ihan persiistä. Tuntui kuin koko maailma olisi ollut meikäläistä vastaan. Taistelin tuulimyllyjä vastaan ja tunsin itseni mitättömäksi ja pieneksi. Ei ollut puhtia eikä mitään. Olin koko päivän itku kurkussa. Vailla iloa. Vailla valoa. Olisin halunnut painua kotiin peiton alle parkumaan kurjuuttani. Mikä lie musta pilvi asettunut pääni päälle pilaamaan koko päiväni. Oikea perstai. Pah.

No lauantaina kaikki näytti jo valoisammalta. Heräsin kauniiseen aamuun rauhallisesti. Laiskottelin ja vetelehdin. Join maitokahvia ja appelsiinimehua kroisanttia mutustaen ja luin taas Me Naiset -lehteä (tästähän tulee jo tapa). Löysin sieltä ihanan mekon ja olisin halunnut lähteä siltä istumalta sitä sovittamaan. Mutta tänään en ehtisi shoppaamaan koska pitää mennä töihin iltapäivällä. Ja minähän olin vetelehtinyt niin etten ehtinyt lähteä hyvissä ajoin enää mekkokauppaan. Peruin aamujumpatkin. Niin laiska olin. Mutta nyt tuntui hyvältä vaan olla.

Töissä meni kaikki hyvin. Pieni käyttöönotto meni huiskis läpi ja menimme Dianan kanssa ottamaan onnistuneen työn kunniaksi tuopilliset lähibaarin terassille. Terassilla oli hiton kylmä ja kylmä olut vielä lisäsi kylmyyden tunnetta niin että ihan täristiin vilusta. Mutta terassilla nyt oltiin piru vie. prrr hrrrr trrrr. Pari tyyppiä änkesi pöytäämme aika tylysti pyytämättä edes lupaa. Mutta olivat sen verran ottaneet, että taisivat hyvät tavat siinä hötäkässä unohtua. Olivat tulleet Tampereelta asti Jarrea kuuntelemaan Harwall Areenalle. Juttelimme kaikenlaisista konserteista ja muusikoista hampaat kalisten. Toisille ei enää jääty vaan toivoteltiin pojille hyvää Jarre-iltaa. Lauantai-ilta sujuikin mukavasti euroviisuja seuratessa. Suosikkibiisini vieläpä voitti. Jeh. Hyvä Norja. Ja Islanti kiilasi toiseksi kauniilla balladillaan.

Sunnuntaina katselin unia klo 10 saakka. Lähdin sitten Tinan kanssa lenkille. Kierrettiin kävellen pururata ja bongasin hirveän määrän murkkuja. Ne yrittivät hyökätä lenkkareihini aina kun pysähdyin. Ärhäköitä pikku nilviäisiä. Ja taas kuulin sen oudon linnun, joka ääntelee hassusti. Mikä lie pöllö.  Lenkin jälkeen ehdin vielä leikkiä feisbuukissa ja kommentoida muutaman kamun statusta. Se on kaikkein hauskinta naamakirjassa. Sitten lähdin tallille ajelemaan. Nyt kaikki pahat olot lähtivät viimeistään kehostani ja mielestäni, kun pääsin Hauiksen luokse. Kävelimme keväisessä metsässä kuunnellen lintujen laulua ja ihastellen kevään herkkää kauneutta. Ah sitä luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Emme nähneet tällä kerralla yhtäkään hirveä tai mönkkäriä tai yhtikäs mitään pelottavaa. Kävelimme vain ja nautimme olostamme. Kuin unessa. Hauiskin oli hyvällä päällä. Heilutteli korviaan ja päätään iloisesti.

Semmoinen viikonloppu oli tämä. Pääpiirteittäin. Ihan hyvä viikonloppu siis kuitenkin. Nyt alan katsoa Wallanderia. Ruotsalaista laatusarjaa. Huomenna menen katsomaan sitä mekkoa.