Katsoin eilen Frida Kahlosta (Magdalena Carmen Frieda Kahlo y Calderón) kertovan elokuvan; katkeransuloinen, traaginen, tunteellinen, rohkea Frida eli tuskaisen mutta kiihkeänsuloisen elämän. Fridan värikkäät maalaukset ovat tunnekuvia hänen omasta elämästään tunnetun taiteilijan Diego Riveran (Diego María de la Concepción Juan Nepomuceno Estanislao de la Rivera y Barrientos Acosta y Rodríguez) rinnalla ja riipaisevia omakuvia tuskaisesta elämästään onnettomuuden runtelemassa kehossaan. Maalaukset ovat rehellisiä heijastumia tosielämästä, jotka Frida maalasi sydänverellään. Toivoisin omaavani edes ripauksen Fridan rohkeudesta, ilon tuottamisen taidosta sekä intohimoisesta otteesta elämään.

Frida-elokuvan myötä syttyi pieni kipinänpoikanen jatkaa omaa uinuvaa maalausharrastusta. Kenties sivellin eksyy käteeni lähiaikoina...