No niin. On aika julkistaa koko tarina. Nyt kaikki on edennyt onnellisesti siihen pisteeseen, että uskallan paljastaa panttaamani "salaisuuden" ja "heidät". En halunnut hehkutella, ennen kuin olin varmistunut, että kaikki on todella hyvin.

Viisi suloista vahinkoa

Pimulle ja Jedille on syntynyt viisi pientä palleroista. Tämä pesue ei ollut mitenkään suunniteltu eikä etukäteen odotettu. Mutta se tapahtui ja sillä sipuli.

Tässä ensimmäiset kuvat pienokaisista.

1577656.jpg
Kaksi ensimmäistä pentua

1577676.jpg
Koko sakki (huomatkaa ihastuttava sydämen-muotoinen pilkku poika-pennun niskassa)

1577651.jpg
Imutusta ja maiskutusta

Kätilönä oleminen oli minulle ennenkokematonta. Pelotti ja kauhistutti, mutta loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja koiruus hoiti koko homman oikeastaan itse. Ensimmäinen pentu alkoi syntyä keskiviikkona 14.5. klo 17.50 ja viimeinen pentu oli maailmassa jo klo 21.20. Pimu pukkasi pentunsa maailmaan siis todella nopeaan tahtiin. Kaikki pennut syntyivät elävinä ja voimissaan.

Pienimmän pennun ensimmäinen ilta oli kriittinen 

1577678.jpg

Synnytyksen jälkeen pienin pentu nukkui koko ajan eikä jaksanut imeä yhtään maitoa. Silloin kävi mielessä, ettei se jaksaisi ehkä elää seuraavaan päivään. Juotin sille hunajavettä ja hieroin hellästi, että se voimistuisi, mutta pienoinen vain nukkui ja aivan aavistuksen joi vain hunajaa. Aamuyöstä ajattelin sitten, että enempää en voi tehdä ja menin uupuneena nukkumaan. Seuraavana aamuna riensin ensimmäiseksi katsomaan oliko pentu vielä elossa ja ilo oli valtava kun löysin sen nisältä, yhtä pirteänä kuin sisaruksensa. Pentu oli päättänyt jäädä sittenkin henkiin. Ehkä se oli vain hirveän uupunut kovan kokemuksen jälkeen. Painonmittausta oli kuitenkin syytä tehdä aamuin ja illoin ja näin varmistua, että pentu varmasti saisi tarpeeksi maitoa.

Vajaan kahden päivän ikäisenä pennut olivat tämän näköisiä:

1576824.jpg

1576826.jpg

Toinen pelästys

Kolmantena päivänä pienimmän pennun sisar oli ihmeen unelias ja jotenkin luonnottoman oloinen. Nostin sen syliin ja se oli aivan vetelä. Punnituksesta kävi ilmi, että se ei ollut saanut tarpeeksi maitoa. Vajaakin päivä voi olla erittäin kohtalokas vastasyntyneelle jos se ei ole tarpeeksi voimakas taistelemaan tissipaikasta. Tämä pentu pelastui maitovastikkeella ja tarkalla huolenpidolla. Nyt laitan nuo kaksi pienintä aina tisulle, kun isommat sisarukset vetäytyvät ruokalevolle. Kaikkien masut ovat nyt pulleat ja kaikki pennut tuhisevat tyytyväisinä mahat paksuina leväten tovin. Sitten ne taas heräävät ja ryömivät imemään niin että maiskutus vain kuuluu. Ai että ne ovat suloisia pikku veitikoita.

Tässä pari  veijaria lähikuvassa:

1576816.jpg

1576822.jpg